"Niin minulla on ja se koskee kasvattipoikaani…"
"Kasvattipoikaanne, tuota reipasta nuorukaista!"
Kreivi ei tiennyt, mikä kova kohtalo oli Hermania kohdannut, ja piti sen tähden varmana, että Engelbrekt nyt tuli nuorukaisen puolesta pyytämään hänen tytärtänsä. Sen tähden synkistyi hänen katseensa, ja hän käänsihe syrjittäin päästäkseen kohtaamasta Engelbrektin katsetta.
"Herman Berman", jatkoi Engelbrekt luomatta sen enempää huomiota kreivin omituiseen käyttäytymiseen, "vietiin eilisiltana vankina pois Vesteråsin linnasta!"
"Vankina … Herman Berman, kasvattipoikanne!" huudahti kreivi ja hänen muotonsa muuttui samalla kertaa, "mitä sanottekaan, Engelbrekt?"
"Borganäsin vouti vei hänet täältä kahleissa, minulla on väkeä kaikilla poluilla rosvoojaa hakemassa, mutta jollei se onnistuisi…"
"Jollei se onnistuisi?" toisti kreivi.
"Niin pyydän teitä, Hannu kreivi, koska nyt olette kuninkaan puolesta herrana Vestmanlannissa ja Taalainmaassa, käskemään, että Juhani Walen on kovan rangaistuksen uhalla jätettävä nuorukainen minulle."
"Sen käskyn laadin jo tänä päivänä ja huomenna se jätetään kirjallisena voudin käsiin. Ja itse tahtoisin mennä Borganäsiin ja päästää tuon reippaan miehen hänen kahleistaan, jolleivät tärkeämmät asiat vaatisi minua toisaanne päin, mutta minä olen asettanut luotettavan miehen alavoudikseni tähän linnaan poissaoloni ajaksi ja hänen käsken puolestani ratsastamaan sinne. Sen asian toivon voivani selvittää mieltänne myöten, jalo vuoritilallinen! Siis on teilläkin surua ja huolta keskellä iloanne siitä, että tuo suuri työ on hyvin päättynyt…"
"Kenen olette sitte pannut voudiksi linnaan?" kysyi Engelbrekt.