"Kreivi!" oli Richissa rouva vastannut merkitsevästi päätänsä nyökäyttäen.
"Hän siis tahtoi maistaa kiellettyä hedelmää; ehkä siinä on jotakin hänen äidillisen heimolaisensa elämäntarun tapaista."
Richissa rouva ei ollut vastannut mitään, vaan oli kätkenyt kasvonsa käsiinsä. Melcher Gjordinpoika ei myöskään ollut kysynyt sen enempää. Hän oli vaan hiljaa taputtanut kalpeata rouvaa käsivarrelle ja sanonut:
"Sitten se täytyy jättää Jumalan käsiin!"
Ja sitten hän oli matkustanut Taalainmaahan.
Lienee kulunut noin pari viikkoa tästä, kun muutamana päivänä Kaarina tuli juosten tornihuoneeseen, jossa Agnes istui kauniita kukkasia hopealla ja kullalla orvokinsiniselle vaatteelle ommellen.
Kaarina näytti säikähtyneeltä ja pani kokoon taitetun paperin ompelukselle, juuri kuin neula oli pistettävä alas.
"Mikä se on?" kysyi Agnes.
"Sain sen tänään aamulla, juuri kuin olin teille kukkasia poimimassa, arvoisa neiti. Muuan herraspalvelija sen minulle antoi ja kuiskasi korvaani: Agnes neidille! ja kun käännyin, näin hänen häviävän puiden väliin metsään."
Agnes rikkoi sinetin ja luki: