Näin he jättivät uuden miehen. Me tiedämme hänen pari kertaa koettaneen päästä tuosta kummallisesta pienestä saaresta selville, mutta oluen ja raittiin yötuulen vaikutuksesta nukkuneen sikeään uneen.
Palne vietiin kyllä Maunun luokse, mutta tämä oli parhaallaan juttujaan latelemassa eikä Borganäsin linnassa mitään ankaraa järjestystä pidetty.
"Palne", määräsi Maunu, "sinun täytyy juoda meidän kaikkien malja ja laulaa meille laulu, jolle kaikkien täytyy nauraa, mutta jokaisesta sanasta, joka ei naurata, olet joka mieheltä saava iskun naamaasi."
Ja tätä näin julistettua määräystä ruvettiin heti panemaan täytäntöön, mutta voimakas olut teki sekin tehtävänsä. Ennen kuin laulu oli lopussa, olivat kaikki tupertuneet pöydän alle, yksin Palnekin. Pitkä Maunu hoiperteli hänen luoksensa ja potkaisi häntä, jonka jälkeen hänkin poistui linnantuvasta, hilautui luhdinportaita ylös ja hävisi muutamaan, voudin huoneen vieressä olevaan kamariin. Tornikellon yhtä lyödessä olivat kaikki Borganäsin asukkaat, paitsi tornissa oleva vanki, sikeässä unessa.
Torventoitahdus herätti kuitenkin Maunun ja hän riensi alas kartanolle. Siellä oli Melcher Gjordinpojan ja Agnes neidin sanantuoja, joka heti paikalla tahtoi puhutella voutia. Maunu otti sanantuojan mukaansa ja vei hänet ylös voudin huoneeseen.
Juhani Wale oli puolijuovuksissa kuullut torven toitahduksen ja noussut istumaan vuoteelleen, jolla makasi riisumatonna. Kuultuansa tulijan askeleet hän nousi ylös ja onnistui suurella vaivalla saamaan tulen vahasoihtuun, joka oli kiinnitetty seinässä likellä liettä olevaan vaskirenkaaseen. Ulkona oli jo selvä päivä, mutta tämä huone oli, niin kuin lukija muistaa, ikkunainsa pienuuden takia jokseenkin pimeä keskellä päivääkin.
Saatuaan soihdun kunnollisesti syttymään meni vouti avaamaan ja taas näkyi tuo kamala hymy hänen huulillaan, kun hän näki tulijat.
"Aikaisinpa tulet, mies", arveli hän ja kiinnitti katseensa vieraaseen.
"Tärkeissä asioissa ei auta aikaa katsoa", vastasi mies ja ojensi voudille kirjeen sekä lisäsi, "Melcher Gjordinpoika käskee sanomaan terveisiä teille, vouti, ja pyytää varmaa panttia, jos tahdotte nähdä kreivin tytärtä Borganäsissä."
Vouti ei tähän puheeseen vastannut. Hän oli avannut kirjeen ja lukenut sen ja hänen sitä tehdessään kuvautui hänen kasvoilleen niin kauhea vihan ja katkeruuden ilme ja hänen silmänsä säkenöitsivät niin kamalasti, että vieras palvelija kääntyi pois päin.