Kaikki tornihuoneessaolijat vaikenivat ja odottivat jännityksellä, mitä vapautettu oli sanova. Renki, joka piti tulisoihtua, kohotti sen korkealle, niin että sen valo lankesi kaikkien sisälläolijain kasvoille.
Herman seisoi kauvan käsivarret ristissä ryntäillä ja katsoi kalmankalpeaan voutiin.
"Vallan toisenlainen", sanoi hän, "on kohtaamisemme, kuin olitte odottanut ja luvannut, Juhani Wale. Jollette olisi tehnyt sitä lupausta, jonka kyllä muistatte, niin sallisinpa teidän vapaasti lähteä pois Ruotsin valtakunnasta, sillä niin katalaan mieheen ei sovi rehellisen miehen koskea. Asiain nykyisellä kannalla ollessa pidetään teidät vangittuna, kunnes Engelbrekt saa langettaa teille tuomion! Minua olette vainonnut petoksella ja murhalla, mutta olette huonosti onnistunut. Lybekkiläisen kauppiaan käsi vapisi, eivätkä Hartvig Flögin kahleet ole voineet saalistaan säilyttää … mutta ylös täältä, ylös valoon ja vapaaseen ilmaan! Tuolla ylhäällä tahdon kiittää sinua Erkki, ja teitä kaikkia, jotka olette henkenne ja verenne alttiiksi panneet Herman Bermanin takia."
Kauheata melua rupesi kuulumaan linnanpihalta alas vankilaan ja Hermanin vielä puhuessa kuului joku rientävin askelin tulevan pihalta torninportaita alas. Se oli renki, joka Erkin käskystä oli mennyt torniin.
Kaikki katsoivat kummastuneina häneen. "Pian torninoven avaimet", huusi hän ja muuan rengeistä sieppasi avainkimpun kostealta lattialta ja heitti sen vankilan ovelle. Renki katosi nopeasti kuin ajatus ja siinä haudanhiljaisuudessa, joka nyt syntyi, kuului kuinka avainta kierrettiin torninovessa ja kuinka heti sen jälkeen ankarasti rynnättiin ulkopuolelta sitä vastaan.
Seuraavassa tuokiossa ilmautui viimeksitullut renki taas avainkimppuineen vankilan ovelle.
"He ovat särkeneet oven", sanoi hän, "nuo neljä meikäläistä ovat heidän vankeinansa, ja tuskinpa tiedän kuinka minä olen päässyt tänne teitä pelastamaan."
"Entä vieras palvelija?" kysyi Erkki.
"Niin pian kuin kuulimme melun ja näimme, mitä oli tapahtunut, tarjoutui hän ratsastamaan Vaskivuorelle Engelbrektille sanaa viemään ja minä autoin hänet portista ulos, jonka jälkeen kiiruhdin tänne."
"Engelbrekt talonpoikaisjoukkoineen", sanoi sen jälkeen Erkki Hermaniin kääntyen, "on huomenna joka tapauksessa linnan edustalla. Kenties onnistuu palvelijan jouduttaa hänen tuloansa, mutta jollei, niin on meidän kestettävä vaan tämä päivä ja yö…"