"Ylös sitten, miehet", huusi Herman, "ja varustaukaa puolustamaan tornia. Olettepa toki jo tehneet koko joukon valmista työtä Engelbrektille!"
Ja itse hän näin sanoen riensi vankilanovea kohti ja toiset seurasivat perästä.
Portaissa käänsihe Herman ympäri ja huusi alaspäin:
"Pitäkää tarkoin silmällä vankeja, kunnes olemme saaneet heidät muuriin kiinnitetyiksi!"
"Torninovi on suljettu", vastattiin alhaalta.
Mutta Herman löi otsiinsa ja kiiruhti alas. Vankilanovi avattiin, hän otti käteensä nyt jo melkein loppuun palaneen tulisoihdun ja syöksyi tornihuoneeseen.
Se oli tyhjä.
Ruumis oli paikoillaan kahleissaan ja ne kahleet, jotka olivat olleet Hermanilla, riippuivat isosta rautarenkaasta seinässä, mutta vangeista ei näkynyt jälkeäkään.
Erkki oli rientänyt alas ja oli nyt Hermanin rinnalla.
Hän katseli ympäri huonetta, tarkasteli joka sopen vankeja jostakin löytääkseen. Mutta turhaan. Vihdoin hän loi kysyvän katseen Hermaniin.