Rikas talonpoika tuli ikkunan luo ja katsoi ulos. Hän näytti ensin pelästyvän, mutta hänen tunnettuaan Pekan näyttäytyi kohta taasen leveä hymy, ja hän meni avaamaan. Hetkistä myöhemmin seisoi Pekka hänen edessään hänen kamarissaan.
"Soo", sanoi hän, "isäsi on muuttanut mieltänsä… sen saatoin uskoakin. Kun oikein alkoi kirvellä selkänahkaa, pisti hän ylpeytensä taskuunsa ja antoi järjen puhua…"
"Ei sinne päinkään", vastasi Pekka. "Isä ei ole muuttanut mieltänsä eikä tule tekemään mitään."
"Eikö? Mitä tahdot sitte, vetelys… minä näytän sinulle, kuinka hyvä keppi tanssii sellaisessa selässä kuin sinun…"
"Sen kyllä uskon teistä… mutta muuten on asiani se, että tahdon viedä kirjeenne Stensjöhön!"
"Sinäkö, poika…?"
"Niin, juuri minä!"
Rikkaan Laurin silmät suurenivat ja hän katsoi hyvin epäilevän näköisenä poikaan. Tämä näytti niin karskin näköiseltä, eikä talonpojan läpitunkeva katse tehnyt häneen muuta vaikutusta kuin että hän toivoi pian saavansa kirjeen käsiinsä. Tämä oli hedelmä hänen ajatuskylvöstään istuessaan vuoteensa reunalla isänsä tuvassa, jossa hän asetti tulevaisuutensa unelmat nykyisen todellisuuden rinnalle. Hän veisi kirjeen perille ja niin saisi isä kulkea vapaana eikä äidin tarvitsisi surra eikä itkeä. Ja kävi kuten hän tahtoikin. Talonpoika otti pöydältä kirjeen, piteli sitä hetkisen kädessään ja jätti sen sitte Pekalle.
Mutta tämän lyhyen hiljaisuuden aikana kuului heikkoa ääntä, ikäänkuin nyyhkytyksiä ja valitusta. Pekasta tuntui se kummalta ja hän heristi korviaan kuullakseen, mistä äänet tulivat. Hänen oli kuitenkin mahdoton tässä suhteessa saada mitään varmuutta, sillä talonpoika, joka ilmeisesti kuuli saman äänen, alkoi nopein askelin kävellä huoneessa edestakaisin ja oli olevinaan hyvin vihainen ja aivan huusi puhuessaan.
"Kas niin, nyt olet saanut kirjeen ja suoriudu nyt taipaleelle, jotta joudut perille ennen auringon nousua, sillä tiedäkin, että silloin on vouti täällä… ja jollen ole aamulla hyvissä ajoin saanut vastausta Stensjön herralta, niin isäsi joutuu hirsipuuhun ja äitisi saa alkaa laitella kerjuupussiaan kuntoon… ja vielä yksi seikka, et saa sanoa, kuka sinulle on antanut kirjeen… sano, että se oli tuntematon mies… sillä lupaukseni vaieta isäsi rikoksesta ei merkitse mitään, jos huomaan, että olet päästänyt suustasi pienimmänkään sanan, että kirje on minulta."