Ja hän tarttui pojan käteen ja vei hänet mukanaan pihalle, joka oli väkeä täytenään. Kahta hevosta piteli yksi renki kutakin. Toinen niistä oli Stensjön kapteenin, toinen voudin. Mies meni pojan kera tupaan.
Kamarin ovella pysähtyi hän. Sisällä puhuttiin kiihkeästi. Tällä hetkellä kuului sieltä rikkaan Laurin ääni.
"Ei, ei… rakas armollinen herra", kuului hän sanovan. "Te erehdytte, kuinka voitte ajatellakaan sellaista… tahdon olla ensimäinen lyömään heittiötä, joka on teille tehnyt moisen kiusan… ja otan Jumalan todistajaksi, etten ole nähnyt heitä, niin etteivät he voi löytyä minun kattoni alta… Torpanpoika, mokoma metsäläinen, hän juuri on oikea… missä on hän nyt, miksei hän tehnyt teille täyttä selkoa…? Älkää koskaan luottako tuohon Angvedin väkeen, kapteeni… hän on vaarallinen mies, ja tahdon nyt teidän läsnäollessanne syyttää häntä, että hän on salaisessa yhteydessä kuninkaan ja kruunun vihollisten kanssa…"
Pekka tarttui kärsimätönnä ovenripaan rientääkseen sisään, mutta mies pidätti hänet ja antoi hänelle merkin, että hän pysyisi hiljaa. Itse oli hän kalmankalpea ja suuret hikipisarat helmeilivät hänen otsallaan, ikäänkuin hän olisi taistellut vaikeaa sisällistä taistelua.
"Odota, poika", kuiskasi hän. "Meidän aikamme tulee heti paikalla!"
"Sitä varten olen tullutkin tänne", kuului lausuvan ääni, joka ilmeisesti oli voudin. "Täällä metsissä majailevat koiranleuat, ja te saatte tehdä selkoa puolestanne, isä Lauri, sillä sellaisiksi kuin nyt asiat näyttävät muodostuvan, on kysymyksessä oma nahkanne."
"Luojan kiitos", sai Lauri jälleen sanoiksi. "Siinä suhteessa ei minun tarvitse pelätä, sillä minä voin ottaa valalleni, että Angvedin Jussi on auttanut erään Sigismundin kannattajan pakosalle, ja kun niin on, tarvittanee tuskin enempiä todistuksia, että ne, jotka nyt vaanivat ympärinsä tienoolla, tulevat hänen luoksensa eivätkä minun."
Nyt aukeni ovi ja synkkä mies astui sisään taluttaen Pekkaa kädestä. Tuhkanharmaa kalpeus levisi silloin rikkaan talonpojan kasvoille, ja hän ikäänkuin lysähti kokoon, voimatta kääntää katsettaan tulijasta tai saamatta sanaakaan huuliltaan.
Kapteeni istui kumartuneena avatun kirjeen ylitse, jonka hän oli lukenut lävitse jo varmaankin kymmenennen kerran. Se sisälsi ilmotuksen, että molemmat tytöt olivat hyvässä tallessa, mutta että niistä vaadittiin melkoiset lunnaat ja että ne täytyi määrättyyn aikaan jättää miehelle, joka silloin saapuisi Stensjön kapteenin luo. Jos yritettäisiin millään tavoin ryhtyä vangitsemaan tätä miestä tai emmittäisiin lunnaiden maksamiseen nähden, maksaisi se lasten hengen.
Kun ovi avautui, kohotti kapteeni katseensa ja hänen kasvoilleen levisi vilkas ilon ilme hänen nähdessään Pekan. Tumma mies herätti kuitenkin hetkiseksi myös hänen huomiotaan.