Annan valtasi äkillinen väristys, ja kun se oli lakannut, istui hän ikäänkuin uneksien, kädet ristissä ja tuijottaen eteensä.
"Nyt olette kuullut kaiken, mitä minulla on sanottavaa… Kenties olen loukannut teitä, kun olen puhunut teille tällä tavalla, mutta jos niin on, niin suokaa minulle anteeksi ja uskokaa, ettei muistonne koskaan vaalistu, tulinpa sitte elämään kauemmin tässä maailmassa tai en."
Hän tarttui puhuessaan Annan käteen, jota hän lämpimästi puristi, etsiskellen kauniista kasvoista vastausta kysymykseensä.
"Jaa vai ei, Anna", sanoi hän, "mieluimmin Söisin kohtaloni tulevan ratkaistuksi yhdellä kertaa, mutta jollette nyt voi tehdä päätöstänne, niin voin kyllä odottaa."
Torventoitotus alhaalta linnanpihalta ilmaisi, että ruotsalainen kenraali aikoi nyt nousta ratsaille, ja samassa kuuluivat kiirehtivät askeleet käytävästä. Useampia upseereja riensi sen lävitse ja lopuksi tuli joku, jonka kulku tuntui suuntautuvan tämän huoneen ovelle. Jos Hammar olisi löydetty kahdenkesken Annan kanssa, olisi se ollut samaa kuin pakottaa tämä vastaamaan hänen kysymykseensä "jaa", ja sen tähden riensi Hammar salaman nopeudella ovelle, ja joutui siten ennen tulijaa, joka oli oven ulkopuolella eikä ollut kukaan muu kuin kenraali itse.
Hän näytti kummastuvan nähdessään Hammarin tulevan tästä huoneesta, mutta kysyi vain, jatkaen kulkuaan, oliko majuri Bertil Niilonpoika mennyt alas.
Tuskin oli ovi sulkeutunut Hammarin jälkeen, ennenkuin Anna vaipui polvilleen ja peittäen kasvonsa käsiinsä huudahti kyyneltynein silmin nimen: "Pekka!"
Hetkisen jälkeen ratsasti Arvid Wittenberg upseereineen Klossowin linnasta, ja hänen seurueessaan oli Pekka Hammar.
* * * * *
Oli juhannuksen aika 1647. Ruotsalainen sotajoukko oli hyvin linnotetun ja vielä paremmin puolustetun Egerin kaupungin edustalla Luoteis-Böhmissä samannimisen virran rannalla. Kaarle Kustaa Wrangel oli pakottanut Baierin vaaliruhtinaan luopumaan vanhasta liittolaisestaan keisarista ja liittymään Ruotsiin. Välirauha tämän vaaliruhtinaan kanssa tehtiin maaliskuussa mainittuna vuonna, ja tämän kuun puolivälissä, kun Turenne ranskalaisine joukkoineen oli erotettu ruotsalaisista, lähti Wrangel liikkeelle Schwabista ja marssi Frankkiin Keski-Saksassa, jossa hän vallotti Schweinfurtin ja kääntyi sitte itäänpäin ja meni Böhmiin.