Kuningas, jonka epäluulo heräsi, osotti sekä kärsimättömyyden että tyytymättömyyden merkkejä.
"Olen onnistunut pääsemään erään mustan juonikudoksen perille. Teidän majesteettinne", jatkoi mies kiiruhtaen suoraan asiaan, "olen huomauttanut siitä sotamarskille, mutta hän ei tahdo kuulla minua… sentähden olen rohennut kääntyä itse teidän majesteettinne puoleen!"
"Ilman mutkitteluja!" sanoi kuningas kylmästi ja käskevästi. "Mitä tahdotte sanoa?"
"Olen nähnyt kuletettavan salaisia viestejä tanskalaisen ja ruotsalaisen leirin välillä… näin sen kaksi kertaa Bårslöfin luona ja olen nähnyt sen täällä… ja nyt tiedän mistä nämä salaiset viestit ovat lähtöisin"… Ovi aukeni ja sotamarski Simon Grundel-Helmfeldt astui sisään. Hän kumarsi kuninkaalle, mutta hätkähti huomattavasti nähdessään luutnantin, ja kun hän kuninkaan kasvojen jännitetystä ilmeestä saattoi päättää, mikä käynnin oli aiheuttanut, puuttui hän jalolla lämmöllä puheeseen, ennenkuin kuningas oli täydelleen ehtinyt mainita, mistä oli kysymys.
"Kuinka kummalta se kuuluneekin, teidän majesteettinne!" sanoi hän, "niin en ole hetkistäkään voinut uskoa tähän ilmiantoon, ja menen harmaalla päälläni takaukseen Pekka Stålhammarista!"
"Pekka Stålhammarista!" huudahti kuningas ja hänen kasvonsa punehtuivat hänen heittäessään musertavan katseen syyttäjään.
"Suvaitkaa kuulla minua loppuun", sanoi tämä. "En ole tahtonut esiintyä ilmiantajana, ennenkuin minulla on todistukset kädessäni, ja asian välttämätön kiirellisyys on minut nyt pakottanut sivuuttaen lailliset muodot kääntymään välittömästi teidän puoleenne, jolla on valta kerta kaikkiaan hävittää paha juurineen. Jalolla majurilla tulee tänä yönä olemaan salainen kohtaus kenraali Merhjemin kanssa… epäilemättä aiotaan tehdä tyhjäksi ne suunnitelmat, jotka on laadittu täällä päämajassa ja jotka hän tuntee… majurin ja vihollisen välisen kirjevaihdon voin myös tuoda esiin, se on hyvässä säilössä pienessä hopeahelaisessa arkkusessa majurin teltissä."
"Ja kuinka olette itse saanut tiedon kaikesta tästä?" kysyi kuningas.
"Eräältä nuorelta tytöltä, jonka olen nähnyt käyvän majurin luona useampia kertoja, ensin Bårslöfissä ja sitte täällä leirissä, ja viime yönä näin hänen viimeksi hiipien palaavan Örtoftaan, jossa hänen olen ennenkin nähnyt pienellä tammiruuhella soutavan virran ylitse. Yöllä onnistuin saamaan hänet kiinni ja sain hänet tunnustamaan kaiken."
"Mitä sanotte tästä, sotamarski?" kysyi kuningas kääntyen
Helmfeldtiin.