Tämä toinen oli nimeltään Qvinti ja hänellä oli seurassaan pari skotlantilaista upseeria. Vaikka ratsumestari ilmeisesti ei halunnut tehdä heille seuraa, täytyi hänen kuitenkin taipua siihen, ja kaikki katosivat yhdessä kaupunkiin päin. Ratsumestari kääntyi parisen kertaa katsomaan taaksensa, mutta minä kävelin niin tyynesti linnasta poispäin, ettei hän liene voinut epäillä mitään. Vasta kun he olivat kääntyneet kadunkulmassa näkymättömiin, pysähdyin minä ja palasin rivakoin askelin samaa tietä.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin kohtasin nuoren eläinten vartian, ja minä menin häntä vastaan.
"Ystäväni", sanoin minä, "elukkasi ovat tehneet minuun sellaisen vaikutuksen, että tahdoin nähdä ne vielä kerran."
Hän hymyili, mutta pudisti päätänsä merkiksi, ettei se käynyt laatuun tai ettei hänellä ollut siihen asiaan nähden mitään sanomista. En kuitenkaan päästänyt häntä niin helpolla, vaan kiedoin hänet keskusteluun, jonka kuluessa hän itse siitä aavistamatta antoi minulle tärkeitä tietoja. Ensiksikin sain tietää, että hänen sisarensa oli ratsumestarin kihlattu. Sisar oli kenttäkaupustelijattarena keisarillisessa sotajoukossa ja salaisessa kirjevaihdossa rakastettunsa kanssa. Mieleeni juolahti heti, että tämän kirjevaihdon, joka oli niin salainen, täytyi koskea jotakin muuta kuin ajatusten vaihtoa kahden rakastavan välillä, mutta sitä ei yksinkertainen eläinten vartia näyttänyt lainkaan huomaavan.
Hänen puheensa oli sangen hämärää, ja hänen oli sangen vaikea lausua ajatuksensa saksaksi, mutta hän näytti tahtovan tehdä uskottavaksi, että hänen sisarelleen oli pyhä neitsyt jollakin tavoin ilmestynyt ja tämän johdosta oli hän jättänyt isänsä linnan Italiassa ja lähtenyt rakastettunsa kera maailmaan taistelemaan pahaa vastaan. Avioliitto hänen ja tavallisen ratsumestarin välillä oli sula mahdottomuus, ja molemmat olisivat hukassa, jos tytön ruhtinaalliset sukulaiset heidät keksisivät. Kysyttyäni, oliko sellaista vaaraa todella tarjona niin kaukana Italiasta, pani Anselmo sormen suulleen, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kuiskasi:
"Jesuiitat!"
Täällä oli siis riittävästi syytä epäluuloihin. Salainen kirjevaihto, niin salainen, että sitä varten etsittiin piilopaikka, jossa ei kukaan voinut sellaista aavistaa, ja toiseksi jesuiittain juonet, jotka eivät tietysti olleet punotut heikommista langoista täällä kuin eteläisemmässä Preussissakaan.
"Mutta kuinka kauan kirjevaihto on käynyt leopardien kynsien suojassa?"
"Oh!" vastasi Anselmo katsellen arasti ympärilleen, mutta tahtomatta antaa minulle mitään lähempiä tietoja. Ja kun minä nyt yleensä tiesin, mitä häneltä saatoin saada tietooni, niin en tahtonut olla itsepintainen.
Luonnollisesti muuteltiin piilopaikkaa tarpeen mukaan, ja niin lähellä kuninkaan persoonaa, mihin juonittelu nyt oli joutunut, ei parempaa sellaista voinut ajatellakaan.