Palvelija kumarsi ja läksi, Olavin murtaessa kirjettä auki ja alkaessa sitä lukea.
"Minun täytyy viivyttelemättä lähteä Upsalaan", sanoi Olavi luettuaan kirjeen lävitse. "Kirje on Lauri-kanslerilta."
"Mitä on tekeillä, mestari Olavi, te näytätte niin vakavalta kuin olisi kysymys jostakin mitä tärkeimmästä."
"Tärkeästä kyllä, mestari Bengt, on kysymys taistelusta…"
"Taistelusta?" toisti hyvinvoipa pormestari suurin silmin.
"Kuten sanoin, on kysymyksessä taistelu elämästä ja kuolemasta … siitä, ollako vai ei olla."
"Aivanhan pelästytätte minut, mestari Olavi .. ovatko taalalaiset hyökänneet Upsalaan … onko kuningas vangittu?"
"Pahempaa, pormestari … on kysymys siitä, voittaako Kristus vai Antikristus… Vihollinen on mahtava, ja taistelu tulee ankaraksi, mutta Jumala on sittekin mahtavampi eikä hän hylkää sotureitaan."
"Herra antakoon teille armonsa ja voimansa, mestari Olavi!" sanoi hartaasti pormestari, joka oli lämpimästi kiintynyt Olaviin. "Milloin lähdette taipaleelle?"
"Huomisaamuna varhain tahdon jättää Tukholman."