"Voitte kyllä kysyä niin, armollinen rouva … mutta säästäkää kysymyksenne, kunnes olen ehtinyt suorittaa tehtäväni loppuun, silloin toivon voivani tehdä täyden selon puolestani… Nyt etsii tämä neitsyt suojelusta luonanne! Häntä ajetaan takaa, ankara rouva, sen voitte käsittää, sillä olen hänet varastanut … niin, niin, ja jollei hän olisi ollut kuoleman sairas, olisin häntä tuskin koskaan saanut niin pitkälle. On oltu tiellä päivät ja yöt … mutta nyt tarvitsee neitsyt hoitoa … toivottavasti ei kuitenkaan kauvan, sillä luulen, että minulla on lääke melkein taskussa."
Rouva Kristina oli jo, ennenkuin mies oli alkanut kosketella tätä kieltä, mennyt Kristinan luo ja tarttunut hänen käteensä. Mutta häntä värisytti tämän käden kylmyys, ja häntä pelästytti harhaileva, miltei tajuton katse. Hän huusi sisempään huoneeseen, ja muuan palvelijatar, ulkonäöltään yhtä vanha kuin miespalvelija ulkona, riensi sisään. Tämä näki kohta mitä täällä oli tehtävänä, ja riensi auttamaan emäntäänsä viemään kärsivää neitsyttä muutamaan sisempään huoneeseen.
Tuokion kuluttua palasi rouva Kristina takaisin.
"Sano minulle nyt", sanoi hän odottavalle soittoniekalle ankarasti, "sano minulle nyt, mitä tarkotat tällä kaikella, vanha mies … kuinka olet uskaltanut käydä käsiksi…"
"Älkää sanoko niin, rouva Kristina", keskeytti hänet ukko kyynelsilmin ja rukoilevalla äänellä. "Älkää sanoko niin ja älkää puhuko niin kovia sanoja minulle! Ah, jospa tietäisitte… Mutta jos syntisen ihmisen rukous voi jotakin vaikuttaa tuolla ylhäällä, niin varmaan tulette onnelliseksi, ankara rouva… Kuten sanoin, kun neitsyt tuolla sisällä on astunut morsiustuoliin, silloin kentiesi voin sanoa teille kaiken… Nyt täytyy minun vaieta, mutta uskokaa minua rouva Kristina … pelkään itsekin, mitä olen uskaltanut, ja kuitenkaan en tahtoisi sitä tekemättömäksi … en, sanon, vaikkapa se maksaisi henkeni…"
Miehen ääni ja esiintyminen oli niin lämmin ja luottamusta herättävä, että rouva Kristinan täytyi vastoin tahtoaankin häntä kuunnella, vaikkakin hän tuli yhä enemmän arvotukselliseksi, mitä enemmän hän puhui.
"Morsiustuoliin?" kysyi hän. "Oletteko järjiltänne, ukko? Jos kerran olet, kuten sanot, varastanut neitsyen ja häntä ajetaan takaa, niin voit kyllä ymmärtää, etten minä voi ruveta rikostoveriksesi."
"Mutta jos mestari Olavi seisoisi täällä rinnallani?"
"Mestari Olavi?"
"Niin, hän ei ole kuollut, hän elää!"