Ovien jyske, niitä kiihkeästi availlessa ja sulkiessa, ynnä vieras ääni, joka käskevästi puhutteli jotakin rouva Kristinan palvelijaa, kuului ulommasta huoneesta. Vanha nainen vilkaisi Olaviin ja tepsutteli ulos ottamaan selkoa, kuka vieras oli ja mitä hän tahtoi. Mentyään sulki hän varovasti sairashuoneen oven.
Olavi tuskin huomasi, että hänet jätettiin yksin. Hän katsoi päätänsä kääntämättä sairaaseen. Vuoteen päänalusen ympärille oli pystytetty suojustin, jonka takana paloi lamppu. Vanhus oli pystyyn noustessaan huomaamatta tullut koskettaneeksi tätä suojustinta, niin että syntyi aivan pieni rako siihen, missä suojustimen molempia puolikkaita saranat liittivät yhteen, ja tästä raosta virtasi valon säde sairaan kasvoille ja levitti niille omituisen hohteen, joka heijastui takaisin päänalusen viereisellä jakkaralla olevasta hopeakannusta.
Tästä valonhohteesta näki Olavi Kristinan silmien suuntautuvan itseensä, ja hän uskalsi tuskin hengittää. Veri syöksähti sydämeen. Tämä katse oli kuin ilmestys.
Mutta katsetta seurasi hymy, raukea ja heikko, mutta kuitenkin hymy, ja hymyä seurasivat sanat.
"Olavi, sinäkö se olet?" kuiskasi Kristina niin tyynesti ja rauhallisesti kuin olisi kuiskannut toiselta puolen hautaa.
Olavi lankesi polvilleen hänen vuoteensa viereen ja nojasi tunteidensa valtaamana päänsä vuoteen reunaan. Kysymys uudistui, ja silloin välähti Olavin mielessä salaman tapainen aavistus, että se oli palaavan elämän viesti. Sairas kohotti katseensa. Hymy oli jälellä kalpeilla huulilla ja pilkisteli ihanista silmistä.
"Kristina", kuiskasi hän hiljaa vastaan, "palaatko taasen luokseni?"
Samassa avautui ovi ja mestari Johannes astui sisään. Hymy leikki hänenkin huulillaan, kun hän näki sairaan tyynen, kuumeettoman katseen.
"Nyt voitte toivoa, mestari Olavi", sanoi hän. "Mutta nyt tarvitaan myös enemmän varovaisuutta kuin koskaan."
Hän antoi sen jälkeen muutamia määräyksiä, jollaikaa vanha palvelijatar palasi. Hän kuunteli elävällä tarkkaavaisuudella, mitä mestari Johannes sanoi, ja vuodatti ilokyyneleitä nähdessään, minkä käänteen sairaus oli tehnyt. Sillä hän oli sydämestään kiintynyt tyttöparkaan, jonka hän oli saanut hoitoonsa.