"Minä!" vastasi morsian ja astui askelen eteenpäin Olavin rinnalta.
Rouva Kristinan sydämystynyt huomautus oli herättänyt Kristinassa rohkeutta. Hän tunsi itsensä vahvaksi, hän voi avoimin silmin käydä sitä vaaraa vastaan, joka nyt uhkasi temmata hänet Olavin rinnalta.
"Kutsukaa väkenne", sanoi hän, "ja he vievät teidät kuninkaan vankina linnaan! Minä syytän teitä kaikkien täällä läsnä olevain edessä kurjaksi kavaltajaksi, joka on vehkeillyt kuningas Kustaata ja Ruotsin valtakuntaa vastaan yhdessä hänen pahimpain vihollistensa kanssa."
"Älä puhu typeryyksiäsi tyttö", keskeytti hänet Gert kylmäverisesti. "Niitä ei voida todistaa, ja jonkun kuuntelevan, alaikäisen tytön ilmiannosta ei Ruotsin laki tuomitse vanhaa kunniallisessa palveluksessaan harmaantunutta miestä. Ja nyt on minun kärsivällisyyteni lopussa … kummanko valitsette, mestari Olavi, tahdotteko luovuttaa minulle Kristuksen morsiamen, jonka julkeasti tahdotte tehdä omaksenne … tai onko minun käytettävä sitä valtaa, jonka kuninkaan kirje jättää käsiini?"
Hän piteli jälleen kädessään koholla kuninkaan kirjettä. Mutta kenenkään huomaamatta oli muuan repaleinen ukko pujahtanut ovesta sisälle ja kuullut vaihdetut sanat. Juuri Gertin nyt ojennettua kätensä, hypähti ukko luo, ja ennenkuin kenenkään päähänkään oli pälkähtänyt estää sitä, oli hän temmannut kuninkaan kirjeen Gertin kädestä ja heittänyt sen tuleen, joka liekehti takassa. Gert ryntäsi jälkeen, mutta liian myöhään, ja mieletön ukko tempasi tulikekäleen, jonka hän uhkasi linkota päähän ensimäiselle, joka uskalsi tavottaa kädellään palavaa kuninkaan kirjettä.
Gert pysähtyi vihasta vaahdoten, ja harmaaveli, joka tahtoi auttaa häntä, pelästyi hänkin kuin olisi nähnyt jonkun kummituksen.
"Kirjotettu lupaus olisi saanut mennä samaa tietä", sanoi pelkäämätön ukko kääntyen Gertiin, nähtyään liekkien täydellisesti hävittävän kuninkaan kirjeen. "Mutta luullakseni siitä ei ole suurta vahinkoa, vaikkapa se jää teidän käsiinnekin, ja sentähden voitte sen kyllä pitää muistona tästä päivästä ja Kristina Pietarintyttärestä."
"Kutsukaa sisään kuninkaan miehet, veli", sanoi Gert kääntyen munkkiin.
"Tehkää se, harmaaveli … tehkää se, mutta sitä ennen voitte kuulla parisen sanaa, jotka minulla vielä on sanottavana. Mitä haette täältä?… Voitteko täydellä todella uskotella kenellekään, että neitsyen itsensä tähden ja hänen sielunsa parhaaksi tahdotte teljetä hänet luostariin, tähän kaiken hyvän ja kunnollisen valkoiseksi sivuttuun hautaan? Ainakaan ette voi sitä uskotella minulle, sillä tässä asiassa olen katsonut kauvemmaksi kuin luulettekaan… Ei, Ingevald Torstinpojan rahoja te tavottelette täältä ja ne voitte kyllä saadakin, kun se kerran on neitsyen vapauden hinta…"
"Ingevald Torstinpojan rahoja!" mutisivat Gert ja harmaamunkki, lisäten: "Mitä tarkotatte Ingevald Torstinpojan rahoilla, kuinka teillä on niistä tietoa?"