"Olen onnistunut tehtävässäni, arvoisa isä arkkipiispa, kirkon vaarallisin vihollinen on täällä ovella, odottaen päästä sisälle!"
Arkkipiispa oli jälleen nojannut päänsä käteensä ja näytti tuskin huomanneen vartijan saapumista tai priorin sanoja, mutta tämä jatkoi, joutumatta arkkipiispan hajamielisyydestä ymmälle:
"Kohtaus Gert Bryninghin kanssa on estänyt minua mainitsemasta, mitä olen saanut tietää koetellessani toimittaa kerettiläisiä teidän silmienne eteen… On vielä asia, joka lisää painoa vaakaan päätöstä tehdessämme tässä kysymyksessä… Ollaan aikeessa tehdä kuolemansynti, rikos, laadultaan kirkolle paljo vaarallisempi kuin se, että kirkolta menisi rikkaan Ingevald Torsteninpojan perintö menojaan."
Nyt kohotti arkkipiispa päänsä ja katsoi tutkivasti puhujaan, ja toinenkin kuunteli suurimmalla tarkkuudella, mitä hänellä oli sanottavaa.
"Minkä rikoksen jälille olette sitte päässyt?" kysyi arkkipiispa Johan.
"Vihitty pappi aikoo naida neitsyen, joka on määrätty nunnaksi!"
"Naida!" huudahtivat kaikki läsnäolijat yhdestä suusta.
"Kuten sanoin", jatkoi priori, "neitsyt Kristina Pietarintytär, hän, joka riistää kirkolta Ingevald Torstinpojan suuren perinnön, jollei sitä viisailla toimenpiteillä ehkäistä, hän, joka sukulaisvainajansa viimeisen tahdon mukaan on määrätty kantamaan huntua Vadstenassa, hän on aikeessa mennä naimisiin kerettiläisen kanssa, joka juuri odottaa pääsyä sisälle."
"Jos on totta mitä sanotte, priori Robert", puuttui piispa Pietari puheihin, "niin luulen, että kirkko helposti voi pelastaa omaisuutensa. Niin törkeä rikos kuin se, mistä puhutte, vahvistaa paremmin kuin mikään Ingevaldin testamentin…"
"Älkää sanoko!" jatkoi priori. "Kaikki riippuu armollisesta herrastamme, kuninkaasta."