"Asianne, junkkari Moritz", keskeytti kreivi, ilmeisesti vapauttaakseen Kristinan tarvitsemasta vastata aineessa, jonka hän tiesi tätä pahottavan, "asianne ei liene sitä laatua, että vaatisi kiireellistä ratkaisua."
"Asiani", vastasi junkkari, "se on pian suoritettu! Kas tässä", hän otti kaksi kirjettä, jotka hän jätti kreiville, "kas tässä kirje Severin Norbyltä ja tässä Bernt von Meleniltä! Minulla on sitä paitsi teille yhtä ja toista puhuttavaa, mutta kaikella on aikansa. Kuitenkin luulen, että pian käännän selkäni jälleen maalle päin. Jos tämä tuuli pysyy, tahdon olla rupisammakko, jollen pian ole taasen herra Severinin luona Visborgissa!"
"Visborgissa?" kysäsi kreivi Johan koko lailla kummissaan.
"Niin, Visborgissa", matki junkkari. "Luulen, että se on kyllin selvästi sanottu!"
"Mutta Visborginhan pitäisi…"
"Pitäisi niin, sen asian laita on niin, nähkääs kreivi hyvä, että Visborgin kylläkin pitäisi tällä haavaa olla kuningas Kustaan käsissä, mutta kaikki ei täällä maailmassa ole kuten sen pitäisi olla."
"Ja sen sanotte sellaisella varmuudella, junkkari Moritz!" sanoi jälleen kreivi. "Viimeiset tiedot lupasivat kuitenkin hyvää kuninkaan, herrani väelle!"
"Kirjeet, kirjeet, herra kreivi … lukekaa ne ja kyselkää sitte. Kelpo miekkani kautta, maaihmiset eivät tosiaan tiedä, mitä aika merkitsee!"
Kreivi Johan avasi ja luki saamansa kirjeet. Sillaikaa poistui rouva Margareta, mutta junkkari otti vielä yhden kirjeen, jonka kera hän läheni rouva Kristinaa.
"Se on herraltani, herra Severin Norbyltä, teille, rouva Kristina!" sanoi hän jättäen kirjeen.