"Voitteko silloin sanoa, millä oikeudella herra Bernt kirjottaa minulle siten? Onko hän niin herkkäuskoinen, että jättää käsiini sellaisia todistuksia itseään vastaan! Minun tarvitsisi vain näyttää ne herralleni kuninkaalle…"
"Mutta sitä ette tule koskaan tekemään", keskeytti junkkari Moritz kiihkeästi.
"Mitä sanotte, junkkari Moritz, kenenä minua pidätte?" kysyi kreivi jalolla suuttumuksella.
"Puhun viisauden kieltä, herra kreivi", vastasi junkkari aivan tyynesti. "Jättämällä nämä kirjeet kuninkaalle, ette järkytä hiuskarvan vertaa niitä suunnitelmia, jotka herrallani ovat toteutettavana; riistäisitte siten vain itseltänne kaiken mahdollisuuden ottaa eduksenne osaa tulevaan suurtyöhön… Muistakaa sen ohella, että herra Bernt on kirjoittanut teille kuten täysin luotettavalle ystävälle, kuten maanmies maanmiehelle, jotka molemmat oleskelevat vieraassa maassa, ilman muuta turvaa kuin hyvä miekkansa, mutta molemmilla on luvallinen tarkotus tehdä onnensa niin suureksi ja täydelliseksi kuin mahdollista. Uskokaa minua, herra kreivi, jos tuntisitte tämän maan ja sen helppouden, millä täällä voi löytää onnensa nyt, kun kuningas Kristian on puhdistanut kaiken rikkaruohon, puhuisitte varmaan tykkänään toista kieltä ja ajattelisitte ja toimisitte, kuten herra Bernt."
"Herra Bernt kirjoittaa minulle", lausui kreivi Johan, "että te tekisitte minulle suullisesti selkoa koko hommasta!"
"Mutta yhdellä ehdolla!"
"Ja se on?"
"Teidän on vannottava pyhä vala, ettette kellekään ilmaise, mitä tulen teille ilmottamaan."
Kreivi Johan mietti hetkisen, kävellen parisen kertaa huoneessa edestakaisin, ja yhä lepäsi junkkarin terävä silmä hänessä; ikäänkuin hänet jo olisi pyydystetty karvoineen päivineen.
"Tahdotteko vai ettekö tahdo?" kiiruhti junkkari. "Nähkääs minun täytyy käyttää aikaani tarkoin, minulla on mukanani kirje myös kuningas Kustaalle, ja minä aioin tänä iltana lähteä taipaleelle Vadstenaan, josta toivon hänet löytäväni. Hän on jo aikoja sitte — lisäsi hän ikäänkuin vastaukseksi kreivin lausumattomaan kysymykseen — lähtenyt Malmöstä. Hahaha! Kuningas Kustaa-parka, häneltä katosi sillä matkalla halu enää käydä vieraisilla Tanskan vanhan Fredrikin luona."