Nämä sanat tekivät nuorukaiseen niin huomattavan vaikutuksen, että piispa katsoi tarpeelliseksi kysyä sen syytä. Niilo kertoi silloin juurtajaksain mitä oli nähnyt. Piispa mietti tarkoin, mitä nuorukainen kertoi, ja sanoi sitten:
"Varjelkoon Herra armossaan Ruotsinmaata sisällisestä sodasta… Herra Eerik on urhokas ritari ja hän nautti suuresti Engelbrektin suosiota, mutta marski on kuitenkin valittu valtakunnan päämieheksi, ja Engelbrektkin tunnusti hänet siksi… Tarkoitan, että voit olla rauhallisena isäsi valinnan johdosta, poikani, marskin hovissa tulet sinä ainakin oppimaan kaikkia tapoja ja toimia, mitä ritarille kuuluu … ja mitään sellaista ei hän ole sinulle tehtäväksi määräävä, joka sotisi Jumalaa ja Ruotsin lakia vastaan…"
Piispa keskeytti äkkiä puheensa, pani kätensä nuorukaisen olkapäälle ja katsoi kauan kysyvästi ja tutkivasti häntä silmiin.
"Mutta eräästä asiasta tahdon sinulle puhua", jatkoi hän sitten, "ja sen lupauksen vaadin sinulta tässä Jumalan ja Engelbrektin varjon edessä … älä koskaan unhota, että se tarkoitus, jonka puolesta Engelbrekt eli ja toimi, on ylevin tarkoitus, mikä ruotsalaisella ritarilla voi olla… Lupaa minulle siis, ettet koskaan, mitä ikänä tapahtuneekin, erota omia tarkoituksiasi Ruotsin rahvaan asiasta … Jumalan avulla Ruotsin rahvaan puolesta — se olkoon elämäsi tunnuslause!… Silloin saattaa vanha Tuomas-piispa tyynnä sulkea silmänsä, kun hänen aikansa tulee, ja rauhallisesti lähteä täältä tietäen työnsä hyvin tehneensä!"
Piispa oli liikutettu ja samoin Niilo Bonpoika. Mutta sitten laski tämä katse varmana kätensä ja kosketti hautakiveä lausuen:
"Minä vannon sen, hurskas isä, Engelbrektin tomun kautta, ja niin totta kuin Jumala ja pyhä Eerik minua auttakoot!"
"Niin kuulkoon Jumala kaikkivaltias valasi, poikani, antakoon sinulle armoa ja voimaa sitä täyttämään kaikissa elämäsi vaiheissa!"
Niilo Bonpoika polvistui, ja piispa laski kätensä hänen päälleen siunaten häntä.
Temppelissä vallitsi juhlallinen hiljaisuus, ja vahakynttilät paloivat kirkkaammin, ikäänkuin osoittaen, että Engelbrektin henki oli saapunut valaa todistamaan ja antamaan voimaa piispan siunaukselle.