"Tarkoitatte. tyttärenpoikani", keskeytti drotsi, "että kahdessa herrassa on valtakunnalle tasan yksi liikaa…"
"Niin, äidinisä, te lausutte ajatukseni … toisen tulee väistyä!"
"Ja kummanko?" kysyi drotsi hiukan kiivaasti.
"Kummanko, kysytte, herra drotsi", lausui nyt Maunu Gren, "kummanko? Siitä ei tarvinne pitkältä keskustella, kun te kerran olette drotsi, valtakunnan ensimmäinen mies. Viiden haavan kautta, sitä tahdon katsella silmästä silmään, joka rohkenee kieltää teiltä ensi sijan, vaikka se olisi herra Kaarlo Knuutinpoika itse?"
"Olette nyt purjehtinut vähän liiaksi ulapalle, herra Maunu", sanoi drotsi hymyillen, "sen kuulee puheestanne. Niinkuin te haluatte asiain olevan, ovat ne olleet; nyt eivät ne enää ole niin, nyt on valtakunnalla niin kutsuttu päämies, ja häntä pitäisi drotsinkin kumartaa, sillä päämies on kuninkaan sijainen!"
"Vaikka hän olisi vaan talonpoikain valitsema?" kysyi Maunu-herra kummastuneena.
"Vaikka hän olisi vaan talonpoikain valitsema!" vastasi drotsi.
"Silloin olkoon autuuteni mennyttä, ellen seivästä sellaista päämiestä hyvällä miekallani", huudahti Maunu-herra kiivaasti, lyöden miekkaansa että huone kajahti.
"Hyvin puhuttu, ankara herra", sanoi Jöns Pentinpoika ivallisesti, "mutta niin monella hevosella ette te ratsasta, eivätkä kaikki ne yhteensäkään, jotka ajattelevat kuten te, että nimittäin saisitte rahvaan valitseman valtakunnan päämiehen masennetuksi. Nähkääs, hän on kuin kuu … voimme yhtä kernaasti suututella, ettei aurinko paista yötä päivää, mutta vihotelkaamme minkä haluttaa, aurinko menee sittenkin mailleen, ja kuu tulee tilalle … niin on asian laita, sitä emme voi tyhjäksi tehdä emmekä muuksi muuttaa … meidän täytyy ottaa asia sinä, mikä se on."
"Tyttärenpoikani on oikeassa", lausui Krister-herra, "asia on, niinkuin hän sanoo. Marski on todellakin valittu valtakunnan päämieheksi, mutta hän ei taida, Jumala paratkoon, kyetä pahaa korjaamaan, sillä mikäli pohjoisesta tulevat sanomat kertovat, nousee rahvas kapinaan juuri häntä vastaan. Minun mielestäni on se suuri onnettomuus, että ruotsalainen herra ja Kaarlo Olavinpojan tyttärenpoika on voinut alentua ottamaan armolliselta herraltamme kuninkaalta, ensin marskinviran ja antamaan sitte rahvaan vielä valita itsensä valtakunnan päämieheksi. Luuloni on, että hänen käy lopulta tukalaksi palvella kahta herraa. Sen vuoksi hän ei myöskään voi välttää senkaltaisia vaikeuksia, kuin esimerkiksi että hän häätyy laskemaan rinnalleen Tukholman linnaan sen, joka Ruotsin lain ja vanhan hyvän tavan mukaan on valtakunnan ensimmäinen mies armollisen herramme, kuninkaan jälkeen."