Mutta ensimmäistäkin tarkoitusta, kuninkaan takaisin tuloa varten oli poistettavana ne esteet, joita marski on sitä vastaan paneva ja jotka arkkipiispa Olavi epäilemättä hyväksyy. Tästä saivat herrat paljon tuumittavaa. Upsalan arkkipiispalla oli suuri vaikutus kansaan, eikä mikään voinut niin varmentaa marskin asiaa kuin se, että arkkipiispa Olavi oli hänen puolellaan. Se oli kuitenkin lohdutuksena, että arkkipiispa oli niin kivulloinen, etenkin nyt Vesteråsista palattuaan, että hän senvuoksi tuskin ottaisi antautuakseen matkustamisen rasituksiin, vaan jäisi hiljaisuuteen hiippakuntaansa. Marskin muita kannattajia, kuten Tuomas-piispaa ja muita, ei niin paljo pelätty.
Herrat läksivät vasta puolipäivän aikoina Mustaveljesluostarista, mutta yksitellen, etteivät huomiota herättäisi. Krister-herra viipyi viimeiseksi, ja jäätyään kahden kesken tyttärenpoikansa kanssa, sanoi hän, katseltuaan kauvan syvän hiljaisuuden vallitessa kivilattian ruutuja:
"Käyköön kuninkaan miten tahansa, mutta ennemmin tai myöhemmin täytyy marskin ja minun puhua suumme puhtaiksi!"
"Minusta näyttää, että se puhe on jo alettu, äidinisä", lausui
Jöns-herra, "vaikka annatte sen käydä toisen miehen kautta."
"Olet tehnyt hyvin tehtäväsi, tyttärenpoikani… Hurja ja hillimätön Eerik-herra ei olisi sen sievemmin voinut tulla vaivoistamme pois. Neuvosi oli hyvä; jos he, marski ja hän olisivat tulleet hyviksi ystäviksi, mikä olisi hyvinkin voinut tapahtua, niin olisimme saaneet varoa nahkaamme."
"Sitä juttua ei ollut vaikea johtaa… Eerik-herra johti sitä itse!
Olisinpa vaan helposti voinut saada tuomionkin Vesteråsissa…"
"Tuomion, tyttärenpoikani? … se ei paljoa merkitse. Vesteråsissa rauha rikottiin … tuomiota ei kansa niinkään paljo ajattele, se on vaan sen sanan viimeinen tavu, joka jo lausuttiin Vesteråsissa. Siksi sitä katsotaan täällä Tukholmassa, samaten kuin Taalainmaassa ja Vermlannissa, ja siellä luulen meillä olevan hyviä liittolaisia…"
Jöns Pentinpoika pudisti epäilevästi päätään.
"Saatte nähdä", lausui silloin drotsi, ikäänkuin kumotakseen tyttärenpoikansa epäilykset, "saatte nähdä, ettei kauan kestä, ennenkuin ne taas tulevat Vesteråsia kohden."
"Teillä on sitten hyvät tiedot, äidinisä!" sanoi Jöns Pentinpoika. "Katsokaa sentään, että ne, jotka teidän asiaanne ajavat, tekevät sen teidän hyödyksenne. Sukulaisemme, marski, ymmärtää sen pelin perinpohjin, ja ellemme pidä varaamme, niin saattaa käydä niin, että me kaadumme ja hän seisoo… Jousta on jo kireälle jännitetty, jos se katkee, niin on voitto hänen!"