"Hän ei tiedä siitä mitään … ritari näkyy osaavan valita oikean ajan, niin tölhöltä kuin hän näyttääkin."
Nyt avasi Bengta Kaarina-rouvan huoneen oven, seisoi jäykkänä ja salamyhkäisenä kynnyksellä sekä viittasi käskevästi kädellään. Niilo astui nopeasti ovelle, josta Bengta-rouva väistyi antaen hänelle tietä. Sisään tultuaan sulki Niilo heti oven.
Kamarissa oli pimeää kuin haudassa. Päivänvaloa ei päässyt yhtään sisään. Kaksi paksua vahakynttilää paloi pöydällä suuren uudinsängyn vieressä, valaisten sen kultahesuja ja sukuvaakunaa, joka oli sängyn keskikohdalla, missä uutimet yhtyivät.
Avarasta vuoteesta näkyivät kalpeat, kuihtuneet kasvot. Silmätkin olivat kuopalla, ja kuivunut käsi viittasi tulijalle tervehdykseksi. Ilonväre näkyi kuitenkin valaisevan sairaan kasvoja.
Niilo polvistui vuoteen viereen ja suuteli innokkaasti ojennettua kättä.
"Tervetullut kotiisi, siunattu poikani", lausui sairas vapisevalla äänellä, "äitisi on kauan, kauan ikävöinyt sinua."
"Hyvä Jumala olkoon kiitetty, että pääsin tulemaan nyt, kun sinä vielä voit puhua ja tuntea poikasi!"
"Niin sinun pitikin tulla, Niilo … minä olin niin laskenut … minulla on tärkeitä asioita sinulle kerrottavana … äidinisäsi puolesta. Toivoin saavani puhua ne salaisuudet sinulle todistajitta … mutta minä olen liian heikko … vai kuinka, Bengta ystäväni, etkö luule minun sitä kestävän…? Minähän tunnen itseni nyt virkummaksi, kuin olen ollut pitkiin aikoihin…"
"Te kuulette, mitä hän sanoo, Bengta-rouva", sanoi Niilo, hieman tuimuutta äänessään, sekä nousi ylös, "äitini tahtoo puhua minulle kahden kesken!"
"Mielelläni, hyvin mielelläni uskoisin sinun kestävän", vastasi puhuteltu, katsoen läpitunkevasti sairaaseen, "mutta jos voimasi pettäisivät … olenhan sanonut sinulle, Kaarina, että tautisi on senlaatuinen, että se voi äkkiä kääntyä kuolemaksi, ja jos se nyt sattuisi tapahtumaan, ennenkuin olet rakkaalle pojallesi saanut kaikki sanotuksi mitä hänen tulee tietää … niin kuinka silloin pääsisit rauhassa lähtemään täältä. Ja tunnethan sinä vanhan ystäväsi, Bengtan, enhän minäkään sinulta mitään salaa, ja olenhan minä jo niin vanha, että voin pitää suuni kiinni… Poikasi ja isäsi nimessä pyydän, että sallit minun olla läsnä keventäissäsi sydäntäsi!"