"Sitäpä en olisi koskaan uskonut, että jalo Jöns-herra sellaisesta välittäisi", huomautti Niilo.
"On kuitenkin yhdentekevää, millainen neula on, kunhan se vaan vetää langan kankaan läpi", sanoi Pietari-mestari hymyillen, "ja siinä on jotakin salameininkiä, sen saatte nähdä. Me näemme vaan neulan, mutta lankaa emme näe…"
Tavallisissa oloissa oli Pietari-mestarin älykkäisyys pahoin naurattanut nuorukaista, ukko oli niin nokkelan näköinen tuuheine kulmakarvoineen, mutta tällä kertaa oli asia syvempää laatua.
"Mutta te arvaatte langan myös, näen, Pietari-mestari", lausui Niilo.
"Saatanpa arvata… Ensin ei puhuttu muusta kuin häistä ja niiden valmistuksista, mutta sitten kävi päivän selväksi, että marskin oli itsensä läsnäoltava Tukholmassa…"
"Minunkin nähdäkseni se on aivan paikallaan", vastasi Niilo, "sillä nyt on keskiviikko, häät ovat lauantaina, ja ne vietetään sellaisella komeudella, että marskin täytyy välttämättä olla asioita johtamassa, että kaikki tapahtuu kunnollisesti."
"Aivan, aivan, nuori mies … kun ne eivät vaan nyt olisi ommelleet jotakin vaatetta, jonka silittämistä marski ei enää saa hoitaa."
"No sitten silittäminen jää!" sanoi Niilo.
"Niin, se jää … aivan niin, ellei mestari jätä silitysrautaa tänne…! Niin, se on eri asia, kisälli ei ole sama kuin mestari itse … siinäpä se on! Ja jotakin sensuuntaista juuri tarkoitti arvoisa Jöns-herra, se on varma, sen saatte nähdä, Niilo Bonpoika!"
"Mitä tarkoitattekin silitysraudallanne", vastasi Niilo, "niin en voi ymmärtää, mitä herrani, marski, voisi jättää tänne, josta hänelle saattaisi vaaraa koitua."