"Te ette ymmärrä, mitä sanotte? … kuulkaa nyt, minä sen selitän… Kun marski pääsi oikein selville siitä, että hänen oli mentävä Tukholmaan, ja kun hän toivoi hiukan kärsimättömästi että tämä pitkällinen kokous vihdoinkin loppuisi, luetellen samalla, mitä jo oli saatu valmiiksi, nimittäin ensiksi kuninkaan manaaminen Moran kiville kahdentoista viikon kuluessa, toiseksi varma sopimus, johon kaikki läsnäolevat herrat olivat suostuneet, että he hengellään, kunniallaan ja omaisuudellaan puolustaisivat valtakunnan oikeutta jokaista vastaan … ja kun hän sitten tämän johdosta arveli, että kokouksessa oli jo päätetty, mitä oli päätettäväkin, niin tekaisi jalo Jöns-herra solmun hyvin vahattuun lankaansa ja vetäisi. 'Eräs asia on vielä päättämättä', sanoi hän, 'mutta se on vähemmän tärkeätä laatua'… Hän tarkoitti äidinisänsä läänitystä. 'Hän saa Gestriklannin entistensä lisäksi', vastasi marski kiireesti sekä lisäsi: 'kun hänellä on ennestään Nyköpingin ja Viipurin linnat lääneineen ja kuusi hyvää kihlakuntaa Uplanlannissa, niin pitäisi sukulaiseni oleman tyytyväinen saadessaan sen lisäksi vielä Gestriklannin!'"
"Ja siihen vastasi Jöns-herra?"
"Hän vastasi, 'että Krister-herra olisi aivan epäilemättä siihen tyytyväinen', mutta ette arvaa, kuinka viekkaalta hän sitä sanoessaan näytti… En voinut olla tekemättä asiaa käydäkseni ovella ja silloin näin hänet … ja ellei niistä silmistä näkynyt, että hän oli tehnyt mestaripiston, niin en tahdo kuulua kunnialliseen räätäliammattiin…! Marski lisäsi: 'jollei muuta ole enää päättämättä, niin ei minulla lienee enää mitään syytä viipyä', ja Jöns-herra vastasi vikkelästi: 'eipä suinkaan, sukulaiseni!' … niin, sukulaiseni … antaisin minä sille sukulaisuudelle…"
"Entäs silitysrauta, mestari Pietari … silitysrauta?" huudahti Niilo
Bonpoika.
"Pyhän Eerikin nimessä, eikö tulekin marski tuolla, ja vanha ritari Kaarlo Orminpoika ja hänen setänsä Kaarlo Tordinpoika ovat hänen mukanaan!" huudahti Pietari-mestari vastauksen asemesta ja riensi ulos, perässään Niilo Bonpoika.
He kohtasivat herrat pihalla. Marski näytti iloiselta ja tyytyväiseltä.
Hän nyökkäsi Pietari-mestarille ja ojensi ystävällisesti kätensä
Niilolle.
"Tervetuloa Niilo", sanoi hän, "kaikki hyvin Tukholmassa, ja kamarimestarini on saanut tavarat?… Hyvä!" lisäsi hän, kun Niilo sanoi niin olevan. "Nyt lähdemme itse Tukholmaan, onpa jo aikakin… Sinä jäät tänne Niilo, odottamaan neiti Kaarinaa sekä liittymään hänen morsiussaattoonsa… Missä on kirjurini?"
Pietari-mestari riensi kutsumaan häntä marskin huoneesta. Sillaikaa määräili marski Niiloa pitämään huolta matkavalmistuksista. Kirjurin tultua sanoi hän sille:
"Minä ratsastan Tukholmaan, Asger", se oli kirjurin nimi, "mutta sinä jäät tänne ja saat sinettini, joka sinun tulee painaa päiväin kuluessa tehtäväin päätösten alle. Siinä asiassa voit kääntyä drotsin, herra Krister Niilonpojan puoleen!"
Kirjuri kumarsi ja marski meni muiden herrain kanssa taloon.