"Hm", mutisi drotsi, "juuri nyt kuitenkin tarvitsisimme hänen päänsä… Tervehtikää häntä minulta, vävyni, ja sanokaa hänelle, että hän tulee tapaamaan minua Räfvelstahan, ja että minä tarvitsen häneltä hyvän neuvon."
Tätä lausuessaan tarttui hän lukkoon ja astui holvista vieviä portaita myöten yläovelle.
Herrat lähtivät. Mutta soihdun valossa, joka oli melkein loppuun palanut, näkyi aivan pylvään vieressä eräs varjo, ja ontto ääni kuiskasi:
"Sinä aiot otella elämän ja kuoleman uhalla … hyvä on, Räfvelstassa tavataan taas."
Ja varjo liikkui hitaasti huoneen äärimpään nurkkaan ja haihtui siellä pimeyteen. Samassa kuului eräs ääni, aivan kuin hyvin hakattu kiviliuska olisi pudonnut paikalleen.
Eräs drotsin palvelijoista, joka oli tullut soihtua sytyttämään, nojasi kalpeana ja vapisten ovea vasten. Hän oli nähnyt varjon lähtevän pylvään luota ja haihtuvan.
X.
Tupa Altunan kirkon luona.
Loppiaisaattona eli tammikuun 5:nä päivänä 1439 ratsasti marski, seurassaan ritaria ja asemiehiä, Söderköpingin kaupunkiin, kansan osoittaessa mitä selvimmällä tavalla luottamustaan ja mieltymystään häntä kohtaan. Mutta hän oli tuskin päässyt taloonsa kuin huolia taasen tuli joka suunnalta. Hän sai nimittäin sanomia, ettei drotsi eikä kukaan hänen puoluelaisistaan saavu kokoukseen. Hän oli jo ratsastaessaan Ringstaholmasta saanut sen tiedon, että sekä herra Kaarlo Kristerinpoika että hänen lankonsa, Stegeborgin herra Niilo Steeninpoika varusteleivat kuin vihollista odottaen. Mutta hän oli toivonut, että taistelun puhkeaminen vielä viipyisi ja että sitä ennen ehdittäisiin keskustella ja ratkaista asia sovinnolla.
Kokous alkoi. Mennessään muutamana päivänä kokoussaliin huomasi hän erään miehen katselevan häntä synkin silmin. Hän ei kuitenkaan pannut siihen sen enempää huomiota, vaan jatkoi matkaansa. Kun marski palasi keskustelun loputtua taloonsa, oli mies yhä vielä samalla paikalla tutkien niin tarkasti marskin kasvojen pienintäkin ilmettä, kuin olisi tahtonut katsoa hänen lävitseen. Marski ei välittänyt hänestä, vaan keskusteli vilkkaasti velipuolensa, nuoren Ture Steeninpojan (Bjelken) kanssa. Tämän tulisi, itse neljäntenä miehenä, lähteä panttivangiksi Stegeborgiin, että herra Niilo Steeninpoika saapuisi Söderköpingiin. Tätä haastellen kulkivat velipuolet katua eteenpäin, ja marski piti nyt silmällä synkkää miestä, joka näytti huomaamatta siirtyvän eteenpäin väkijoukossa, niin että marskin kasvot olivat aina hänen sivullaan. He saapuivat siten torille, joka oli Pyhän Drottin kirkon edustalla. Silloin tuli marskia vastaan ratsumies, jota seurasi pari asemiestä. Hän pysähtyi ja hyppäsi ratsun selästä, jonka toinen miehistä otti huostaansa, sekä astui marskia kohden ottaen vyönsä alta kirjeen, jonka antoi hänelle.