Räfvelstassa.
Räfvelstan talo ei ollut varustettu, sillä ei ollut tornia, muuria eikä vallihautaa; se ei siis ollut mikään linna, mutta siellä oli linnantupa, ritariparveke, parvensilta ja naistupa, olipa siellä salakamarikin, johon talon herra vetäytyi, kun hänellä oli tärkeitä neuvotteluja tai kun hän muuten tarvitsi lepoa ja rauhaa. Drotsille, herra Krister Niilonpojalle oli talo tullut hänen toisen vaimonsa rouva Margareta Krummedikin mukana, joka taasen oli saanut sen ensimmäiseltä mieheltään, ritari Ture Steeninpoika Bjelkeltä, joka oli herra Kaarlo Knuutinpojan ensimmäisen vaimon isä. Margareta-rouva oli kookas, miehevä nainen; hän oli Krister-herran nuorempain poikain Niilon ja Juhanan sekä hänen tytärtensä Briitan ja Kristiinan äiti. Edellinen tyttäristä oli naimisissa tanskalaisen herran, ritari Klaus Niilonpoika Rönnovin kanssa, jälkimmäinen herra Pentti Juhonpojan (Oxenstjernan) kanssa.
Nyköpingistä tullessaan oli drotsi rouvineen tuonut mukanaan nuoren neidin, Iliana Åkentyttären (Tottin), joka kuului Akselinpoikain (Tottien) mahtavaan sukuun, jolla oli suuri vaikutusvalta sekä Tanskassa että Ruotsissa. Iliana-neiti oli aivan nuori. Varsinaisesti kauniiksi ei häntä voinut sanoa, mutta hän oli vilkas ja olennoltaan hyvin viehättävä. Marskin häissä Tukholmassa oli hän herättänyt suurta huomiota nuorten herrain piirissä, ja moni oli turhaan pyytänyt tanssia yhden tanssin hänen kanssaan, niin suosittu ja haluttu hän oli siellä. Vaikeata oli huomata, osoittiko hän puolestaan suosiota erityisesti jollekulle, mutta Margareta-rouvan terävä silmä luuli huomanneensa, että niin oli laita, ja hän antoi vähäväliä neitosen tietää, että haaveileminen ja naiminen olivat eri asioita. Tänäkin iltana koski heidän keskustelunsa sitä asiaa. He istuivat naistuvassa Margareta-rouvan aputyttöjen keskellä, jotka kehräsivät laulaen suuren takkavalkean ääressä.
"Eikö ritari Jost näytä sinusta tavattoman rakastettavalta mieheltä!" kysyi Margareta-rouva kostuttaen hyppysiään saadakseen pellavakuidut paremmin sujumaan langaksi.
"Hän näyttää minusta yhtäläiseltä kuin muutkin saksalaiset ritarit, jotka liehuvat kuningas Eerikin ympärillä", vastasi Iliana.
"Mutta hän osoittaa sinulle nähtävästi erinomaista huomaavaisuutta!" jatkoi vanha rouva.
"Minulleko!" huudahti Iliana nauraen ja kumartuen eteenpäin ja lyöden kämmeniään yhteen rukinpyörän yli. Hän istui nimittäin lähinnä tulta Margareta-rouvaa vastapäätä. "Minulleko!… Kuinka te erehdytte, rouva Margareta … ettekö te sitten tiedä, mitä kaikki nuo saksalaiset ritarit kosivat sekä Tanskassa että Ruotsissa?"
"Neiti Iliana!" huudahti Margareta-rouva kääntyen jäykästi ja juhlallisesti neitoon päin.
"Älkää pahastuko, rakas rouva Margareta", jatkoi tämä laskien kätensä ystävällisesti hymyillen rukinpyörälle, niin että se pysähtyi, sekä katseli sydämellisesti ankaraa rouvaa silmiin, "älkää pahastuko, mutta jollei Jost-ritari kosi enemmän isäni rikkauksia kuin minua, niin annan hänelle käteni vaikka jo tänä päivänä!"
"Tuollaista puhetta en viitsi kuulla", jatkoi vanha rouva päätään pudistaen. "Te saatte kiittää ja iloita, neiti Iliana, että ritari Jostin kaltainen mies tekee teille sen kunnian… Ja jos tahdotte ottaa neuvoani varteen, niin heittäkää mielestänne ne ajatukset marskin häistä. Nuori Tord ei tahtone milloinkaan viedä teitä morsiamenaan taloonsa, siksi tunnen ylpeän marskin suvun."