Miehet menivät. Ovessa kohtasivat he vastasaapuneen marskin sanansaattajan, joka säpsähti nähdessään Niilo Bonpojan. Kumpikaan heistä ei lausunut kuitenkaan mitään.
Niilo vietiin pois ja sanansaattaja astui saliin. Mutta drotsi löi taasen käsiään yhteen ja kääntyessään mieheen päin kiilsivät hänen silmänsä.
"Sinä tuot sanaa marskilta, mies? kysyi hän.
"Minä tuon tämän kirjeen", vastasi mies, "herrani antoi sen minulle Skeningessä, lähtiessään juuri Itägötän maalle ja Elfsborgiin, jossa hän tätä nykyä lienee."
"Ja ratsastaissaan ympäri valtakuntaa linnoja vallaten, aikoo marski suostuttaa minut sanomilla ja kirjeillä", sanoi drotsi hymyillen, ja hymy leveni yhä, kun hän sai kirjeen murretuksi ja luetuksi.
Se oli varsin lyhyt: "Rakas isä", niin se kuului, "tahdon ilmoittaa teille olevani Skeningessä eli lähiseudulla; jos teitä joku onnettomuus kohtaa, niin löydätte minut sieltä." Hän pisti kirjeen kullalla kirjaillun vyönsä alle ja lausui harmin ja pelon sekaisella äänellä:
"Minusta ottaa marski itselleen huolia vähän liiemmalta, hän kirjoittaa ja varoittaa minua onnettomuudesta, eikä tiedä, onko hän kauvemmin vapaana kuin minäkään."
"Minkä vastauksen annatte minulle, herra drotsi?" kysyi marskin sanansaattaja.
"Sen saat tietää huomenna", vastasi drotsi lähtien huoneesta.
Mutta Klaus Lang vietiin linnantupaan, ja siellä ruvettiin kohta pitämään iloista elämää. Simaa ja voimakasta jouluolutta ei säästetty, toinen lystikäs laulu raikui toisensa perään. Klaus huomasi kuitenkin pian, että häntä pidettiin tarkasti silmällä, ja hänen oli mahdotonta lähteä salavihkaa huoneesta. Hänen tarkoituksensa oli, kaikkien levolle mentyä ja hiljaisuuden tultua, laskea sisään miehensä, joiden piti vasta silloin tulla, mutta nyt näytti tämä käyvän mahdottomaksi. Hänelle ei jäänyt muuta neuvoksi, kuin ottaa osaa juominkiin ja lauluihin, ja kohottaa miesten tuulta siihen asti, jolloin järki jättää miehen ja humala saa täyden vallan. Mutta tämänkin huomasi hän pian yhtä mahdottomaksi. Drotsin miehet pitivät puolensa, ja ennen olisi hän itse voinut menettää älynsä ja malttinsa kuin kukaan niistä.