"Sittenpä hän lienee ollut monessa suhteessa erilainen kuin muut…
Mikä hänen kilpimerkkinsä oli?"
"Ei mikään! … 'Herra tuntee minut kilpimerkittäkin', sanoi hän, 'ja
Herran ritari minä vaan tahdon olla!'"
"Äidinisänikään ei siis tuntenut häntä?"
"Sitä asiaa en minä tiedä…"
"Entäs sinä, mies … tiedätkö sinä mitään hänestä?"
Mies pudisti päätään merkiksi, ettei hän voinut siihen kysymykseen vastata, ja Niilo vaipui mietteisiinsä.
Mutta laiva kiisi hyvää vauhtia, ja ison Kihdin vaahtoinen pinta leveni yhä laajempana Hirven keulan eteen.
IV.
Kurjen päällikkö.
Vanhan rosvopäällikön kokenut palvelija tunsi perinpohjin Ahvenan sataisen saariston, jonka lukemattomat luodot ja lahdelmat olivat mainioita piilopaikkoja purjehtijoille. Mutta vielä enemmäksi hyödyksi oli se, että hän tiesi, missä vitaliveljekset tavallisesti oleksivat, ja senvuoksi saivatkin Hirven miehet sangen pian — paljoa pikemmin kuin näistä tietämättömän perämiehen johdolla — rosvolaivan näkyviinsä.