Tämä ja kymmenen Kurjen miehistä vietiin nyt Hirven alaruumaan. Niilo antoi sitten tarpeelliset käskyt laivain hoidosta ja läksi sitten Brodden ja perämiehen kanssa Hirven peräkannelle neuvottelemaan.
"Tämän miehen läsnäollessa minä otan sinut palvelukseeni, Brodde", sanoi Niilo tarttuen tämän käteen. "Sen lupasin viisi vuotta sitten Visbyssä, ja kun nyt olet miltei varman voiton uhrannut uskollisuutesi todisteeksi ja sillä osoittanut haluavasi hyljätä nykyisen toimesi, niin minä täytän silloisen lupaukseni."
"Juuri niin, herra Niilo!" lausui silloin perämies nuorukaisten katsellessa toisiaan sopimuksensa vahvikkeeksi. "Olkaat varma siitä, että monta rehtiä miestä on vitalilaivallakin, vaikka ne harjoittavatkin kunniatonta ammattia."
Brodde katsoi terävästi miestä. Hänen kasvoistaan näkyi, että hän tunnusteli miehen ääntä ja silmiä, vaikkei aika tällä kertaa sallinut hänen mitään kysellä.
"Nyt lienen, Brodde", alkoi Niilo, "lähellä päämäärääni … sano, missä ne neidot ovat, jotka otitte vangiksi Raision kirkon ja Naantalin välillä? Ovatko ne Kurjella?"
"Eivät, rakas Niilo-herra, eivät ne ole siellä", vastasi Brodde, "minä purjehdin vaan teille syötiksi tänne… Neidot ovat toisella laivalla, joka purjehtii aivan toisaalle…"
"Viiden haavan nimessä, Brodde, minä tahdon sen laivan käsiini!" huudahti Niilo. "Sen tahdon, tahi muuten en enää huoli polkea Ruotsin maata!"
"Kunhan taistelumme olisi tapahtunut tänä aamuna aamupäivän asemesta, Niilo-herra", vastasi Brodde rypistäen huolekkaan näköisenä kulmakarvojaan, "niin olisi toiveenne täyttynyt, nyt … nyt…"
"Sano pois, Brodde … kaikki, kaikki on uskallettava sen asian vuoksi… Milloin ja miten he läksivät Kurjelta?"
"Nyt ihan tuolla saaren takana. Nähtyäni laivanne, jonka hyvin tiesin olevan meitä takaa ajamassa, aioin ensiksi purjehtia saaren alle viedäkseni teitä harhaan ja kääntyäkseni sitten takaisin Turun saaristoon. Sieltä aioin sitten lähettää miehiä vaatimaan marskilta lunastusrahaa vankien edestä, mutta kun näin ettette te menneetkään saaren eteläpuolta, vaan pääsitten myötätuulta tullaksenne meidän kimppuumme perästäpäin, niin päätin kääntyä salmeen tietäen pääseväni tarpeeksi etukynteen ehtiäkseni ajoissa Vårdön puoleen…"