"Ritari laski salmessa ankkuriin", vastasi Brodde, "ja ellen pety, varoo hän itäänpäin lähtemistä nyt. Mutta hän ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä, niin että luulen hänen varttovan toista tuulta, ennenkuin taas lähtee… Vähän näppäryyttä siis vaan, niin otamme hänet vankeineen kuin lokki salakan."
"Purjeet kuntoon, ankkuri ylös", huusi Niilo, "ei hetkeäkään saa vitkastella… Se ilmakin on myrkkyä, jota Jost von Bardenvleth hengittää?"
"Jos aiotte pelastaa neidot, herra Niilo", sanoi Brodde nyt vakaasti, "ettekä itse tahdo syöstä heitä vielä pitempään onnettomuuteen, tahi mahdollisesti kuoloon meren pohjaan, niin tehkää kuten sanon… Minä tunnen Jost-ritarin… Hän ei ole ensi kertaa Jösse Bonpojan kanssa tekemisissä … ja sen sanon, että jos menettelemme maltittomasti, niin hän sytyttää laivansa tuleen tai upottaa sen meidän nähtemme…"
Vaivoin suostui Niilo Brodden neuvoa noudattamaan.
"Jättäkää Kurki ja osa miehistöänne tähän niemen nenään", sanoi tämä, "ja luovikaamme me Hirvellä salmen pohjoispäähän… Silloin ei vihollisenne ainakaan pääse karkuun, ja sitten…"
"Ja sitten…?" kiiruhti Niilo, ikäänkuin Brodde olisi tahallaan keskeyttänyt puheensa.
"Sitten ei tarvita juuri muuta kuin joitakuita miehiä pelastamaan vankeja ja ottamaan ritaria kiinni… Jos haluatte, niin voimme me kahden lähteä sille matkalle… Onhan siinäkin vaaransa, mutta Jost-ritarin sydämessä ei ole muuta kuin viheliäisyyttä — kun hän huomaa tulevansa tosi tekemisiin, niin hän on heti valmis peräytymään."
Niilo mietti hetkisen. Hänelle tuotti joka viivytyksen hetki kiduttavia tuskia. Hän kuvitteli mielessään, millainen vaara Jost-ritari todella oli vangeilleen. Hän ei tosin lähemmin tuntenut tätä ritaria, mutta hän inhosi vaistomaisesti miestä, joka saattoi kylmästi rääkätä turvattoman naisen kuoliaaksi ja vielä röyhkeästi sysätä syyn siitä viattoman niskoille. Voihan sellainen mies olla valmis mihin konnantyöhön tahansa. Mistä ritari oli saanut tietää neitojen ryöstöstä ja miksi hän oli niin innokas saamaan heitä käsiinsä, että oli ollut tekemässä oikein sopimuksen siitä merirosvon kanssa? Niilo tuli melkein toivottomaksi ajatellessaan neitojen kohtaloa. Mutta samalla hänen myöskin täytyi myöntää todeksi Brodden huomautus, että tuo tunnoton ritari ennemmin hukuttaisi itsensä uhreineen kuin suostuisi antamaan niitä pois. Senvuoksi hän malttoi mielensä ja suostui Brodden ehdotukseen lausuen:
"Olkoon niinkuin sanot, Brodde, mutta varo, jos…"
Hän jätti lopun lausumatta ja riensi määräämään, kutka miehet pääsisivät Kurjelle, kutka jäisivät Hirvelle. Kun tämä oli tehty, ja laivat pantu kuntoon, lähti Hirvi purjeet pulleina luovimaan tuulta vastaan saaren koilliskulmaa kohden.