Vene hiipoi nyt laivan kylkiä pitkin.
"Köysiportaat alas, laivuri!" huusi Brodde, "minulla on vielä hiukan puhumista ritarille."
Laivuri epäröi kotvasen, mutta ymmärsi pian, että vastustaminen olisi turhaa. Rosvolaiva oli tietysti lähellä, ja sieltähän heidän oli helppo saada vahviketta, sillä hänen raskasuintinen haahtensa ei tietenkään ehtisi salmesta päästä. Hän noudatti siis käskyä.
Moniaan silmänräpäyksen kuluttua olivat Niilo ja Brodde rostokkilaisen
Mustan Joutsenen kannella.
"Missä ritari on?" kysyi Niilo käyden laivuria kohden, joka osoitti viekkaasti hymyillen kannen alle.
Mutta Brodde tarttui hänen käsivarteensa pidättäen häntä ja käski laivurin mennä sanomaan ritarille, että Kurjen päällikkö tahtoi häntä puhutella. Laivuri lähti jättäen miehet kahdenkesken. Sitten kuuluivat portaat narisevan ja kohta ilmestyi ritari Jost von Bardenvleth kannelle. Brodde tarttui kovasti Niilo Bonpojan käsivarteen merkiksi, että hän olisi hiljaa.
Ylpeänä ja uhkaavana astui ritari Brodden eteen, joka puolestaan oli käynyt vähän etemmäksi Niilosta.
"Mitä tämä tietää, Haukka?" kysyi hän, "mikset jätä laivaa rauhaan?"
"Teidän täytyy antaa neidot minulle takaisin, ritari… olen saanut uuden käskyn ottaa ne pois teiltä!"
Ritari astahti säikähtäen askeleen taaksepäin, mutta sitten hän levitti kätensä ja nauroi, ikäänkuin olisi pitänyt asiaa pilana, tosin huonona, mutta jolle kuitenkin sopi nauraa. Mutta Brodde tarttui äkisti hänen käsivarteensa ja vei hänet Niilon luo.