"Ainakin siksi, etten rupea miestä kuulustelematta tuomitsemaan?"
"Mutta te annatte muiden tuomita sen sijaan, ja se on paljoa pahempaa… Muistakaa tupaa Altunan kirkolla, muistakaa sitä, kun olimme yhdessä Räfvelstassa Krister-herran luona… Olikohan tekonne silloin täysin ritarillinen?"
Jost von Bardenvleth puri huultansa kalveten. Mutta samassa kuului portailta kepeitä askeleita ja pian ilmestyi kannelle kaksi valkopukuista vartaloa, jotka katselivat säikähtyneinä ympärilleen.
Nähtyään Niilo Bonpojan, syöksyi toinen heistä kädet ojennettuina häntä vastaan ja heittäysi hänen rinnoilleen.
Niilo unhotti kaiken nähdessään neidon. Laiva, ritari, kaikki tyyni hälveni hänen mielestään. Ympäristö oli kolkko ja pimeä, mutta hänen poveensa syttyi ihana liekki.
Vaan ihastuksen hetki oli lyhyt. Hänestä oli Briita-neiti öin ja päivin uneksinut ja häneen aina sovittanut kauneimmat ajatuksensa miesihanteesta, ja nyt tuli hän pelastajana häntä noutamaan mitä suurimmasta vaarasta. Se herätti neidossa niin valtavia tunteita, että ne saattoivat hänen ilmaisemaan sydämensä salaisuuden juuri hänelle, rakastetulleen. Mutta samassa heräsi naisellinen kainous hänen rinnassaan, joka sai hänen punastuen irroittaumaan nuorukaisen syleilystä.
"Ritari hyppäsi mereen!" huusi silloin karkea ääni. Huutaja oli eräs laivan miehistä, joka seisoi uloinna laivan perässä. Kaikki kääntyivät katsomaan sinnepäin. Brodde, joka oli kumarruksissa laidan yli, tarkastellen oliko vene valmiina Niiloa ja pakolaisia varten, hypähti äkisti pystyyn ja riensi laivan perään.
"Tuosta!" sanoi merimies, osoittaen sitä kohtaa, josta ritari oli hypännyt laidan yli.
Brodde katseli alas, hän silmäili aaltoja ja tarttui erääseen lähellä olevaan joutseen. Hän aikoi nähtävästi ampua nuolen pakolaiseen, joko keskeyttääkseen hänen matkansa, kunnes vene hänet saavuttaisi, tai lähettääkseen hänet samaa menoa autuaammille purjehdusvesille. Mutta aalloista ei näkynyt pakenijan päätä. Ne loiskivat tyynesti syvässä lahdessa, jonkavuoksi Brodde viskasi joutsen pois, odotettuaan niinkauan, kuin sukeltaja voi olla hengittämättä veden alla.
"Hän upposi pohjaan oitis", sanoi merimies, "ja sen olisin voinut sanoa jo ennenkin."