Brodde katseli epäluuloisesti miestä, mutta Niilo riensi paikalle ja lausui päättävästi:
"Olkoon kuollut tai elävä, ei hän sieltä enää palaja!"
Ja siksi se jäi. Brodde tosin vaatieli laivan tarkastamista, sillä hän ei luottanut miehen sanoihin, mutta Niilo ajatteli vaan naisraukkain pelastamista. Hän ajatteli vaan, että niille oli suureksi tuskaksi joka hetki, joka heidän täytyi viettää Mustan Hanhen kannella.
He astuivat siis kaikki Hirven veneeseen, joka pantiin huimaa vauhtia halkomaan aaltoja, että vesi pärskyi kokassa. Pian he saapuivatkin Hirvelle, joka läksi heti liikkeelle Kurkea kohden salmen eteläsuuhun. Se oli vielä paikallaan. Silloin päätettiin, että Brodde lähtisi sillä lähimpään satamaan lähettämään sieltä marskille tiedon, että retki oli hyvin onnistunut.
Niilo itse purjehti eteläisempään suuntaan viedäkseen Briita-neidin ystävineen oman toivomuksensa mukaan Söderköpingiin, johon olisivat kuitenkin parin päivän päästä lähteneet Turusta, ellei ryöstö olisi tullut väliin. Niilo tekikin tämän matkan sitä mieluummin, kun toivoi siten tapaavansa Tordin.
"Ja vietyäsi siten minun terveiseni marskille", sanoi Niilo Brodden kättä pudistaen, "sano hänelle olevasi minun mieheni, ja jos hän kysyy, niin sano pelotta kaikki suoraan… Nimeni on, luulen, yksinään riittävä suositus marskin silmissä."
Vielä puhuissaan näkivät he pohjoisessa päin laivan. Brodden terävä silmä tunsi sen kohta Mustaksi Hanheksi, ja hän ihmetteli, että se oli niin pian lähtenyt liikkeelle. Musta Hanhi kulki täysissä purjeissa nopeasti saarten pohjoispuolitse länteen päin.
"Jos se tuota kurssia pitää, niin se aikoo selvästi Väddöhön", sanoi Brodde, "minulla olisi sittenkin hyvä halu käväistä vielä kerran tarkastamassa Mustan Hanhen sisustaa; eiköhän se vaan liene täynnä kuolleitten luita?"
"Ei", huudahti Niilo, "älä tee sitä…! Marski odottelee levotonna Tukholmassa, johon hän on jo saapunut ammoin tällä tuulella… Sinun pitää luvata mennä suoraa päätä sinne…"
Brodde lupasi, ja sillä he erosivat.