"Anteeksi, ankara ritari", vastasi tämä nöyrästi murteellisella ruotsinkielellä, "aika on kallista, minä kuljen herrani asioilla…"
"Ja kuka on herrasi?"
"Herra Henrik Rapasilfver Lybeckistä, ankara herra", vastasi kauppamies nöyrästi, mutta kuitenkin joltisellakin rohkeudella, mikä osoitti hänen ennenkin olleen korkeiden herrain kanssa tekemisissä. "'Riennä', sanoi herra Henrik Rapasilfver, 'mene drotsin luo tekemään tili viimeisestä laivanlastista, jonka saimme tänne Lybeckiin häntä varten', sanoi hän, 'mutta älä tule takaisin ilman drotsin kuittia'…"
"Herrasi odottakoon kuitenkin huomiseen, mies", vastasi Krister-herra, mutta saksa pudisti itsepintaisesti päätään.
"Voin odottaa, ankara herra drotsi, kunnes nämä herrat ovat lähteneet", sanoi hän, "pääni on täynnä nahkoja, muonavaroja ja numeroita … minä istun järjestämään papereitani, sillaikaa kuin te neuvottelette näitten ankarain herrain kanssa, ja tekemään kaikki valmiiksi, ettei teillä ole muuta kuin panna nimenne alle… Tunnette kai herra Henrik Rapasilfverin ja tiedätte, ettei hänen kanssaan ole hyvä leikitellä, erittäinkään näinä aikoina, jolloin Ruotsin kohtalo — sopii sanoa — on hänen kädessään."
Aivan totta ei tämä ollut, mutta lybeckiläinen Henrik Rapasilfver oli kuitenkin yksi välittäjiä, vieläpä vaikuttavimpia niistä, ettei todellakaan ollut viisasta riitautua hänen kanssaan. Tästä syystä ja kun ei drotsilla ollutkaan puhuttavana mitään, jota toimelias kauppamies — joka jo oli laukustaan ottanut paperin ja alkanut vähääkään häiriintymättä sitä tutkia — saattaisi hyödykseen käyttää, niin päätti hän antaa saksan tehdä tahtonsa mukaan.
Muut katselivat tosin vähän kummissaan, miten mies oli niin rohkea ja drotsi niin myöntyväinen, mutta keskustelu alkoi.
"Teidän toiveenne on siis tyydytetty?" kysyi drotsi Pentti-herraan kääntyen.
"Armollinen herramme, kuningas, lupasi tänään", vastasi puhuteltu, "antaa Kalmarin linnan minun ja Bo-veljeni haltuun!"
"Kalmarin linnan?" huudahti piispa, jota tämä tieto niin ilahutti, että hän unhotti vastenmielisyytensä herroja vastaan, joita kuninkaan armo oli kohdannut. "Kiitetty olkoon Jumala ja Pyhä Eerik, armollinen herramme, kuningas, tahtoo siis selvästi näyttää, että hän täydellä todella aikoo pitää sen liiton, joka parin päivän perästä vahvistetaan hänen ja Ruotsin valtakunnan välillä!"