Mutta silloin tuli Briita-neiti hänen viereensä tuoden päivän hänen mieleensä takaisin. Se tyytymättömyyden varjo, joka siellä oli hetkisen ollut, hävisi oitis. Kaikki sai heti toisen värin, laiva urheine miehineen, meri, jonka lakkapäiset laineet vyöryivät katkeamattomana sarjana pitkin ääretöntä selkää, maa vuorineen ja laaksoineen, linnoineen ja kaupunkeineen. Kaikki oli niin suloista ja ihastuttavaa ja kuitenkin niin vähäpätöistä. Sillä mitä se kaikki oli hänen rakastettunsa hymyilyn rinnalla. Hän oli taivas, kaikki muu oli maahan kuuluvaa.
"Purje, purje!" huusi Briita-neiti, "voi, jos se olisi Haukka, ajatteleppa, Iliana, jos se olisi veljeni … katso, etkö näe jonkun viittaavan kannelta, etkö näe valkeata sulkatöyhtöä…"
"Se on kauppalaiva!" sanoi Hollinger.
"Kauppalaiva!" matki neito tyytymätönnä, "ja minä luulin sitä
Haukaksi… Sanoppa. Iliana, etkö nähnyt valkeata sulkatöyhtöä?"
"Lapsiparka", sanoi Iliana, joka oli myöskin noussut kannelle, "veljesi taitaa olla kaukana täältä. Hän luovii nyt ehkä Ahvenanmaan tuolla puolen, vai kuinka, herra Niilo?"
"Kas tuolta kauempaa etelästä tulee toinenkin purje!" huusi Briita käsiään taputtaen.
"Luultavasti kauppalaiva sekin!" sanoi Niilo hymyillen kauniin tytön innolle.
"Tästä menee Tukholmaan väylä", ilmoitti Hollinger.
Päivän kuluessa he näkivät muitakin aluksia, jotka purjehtivat samaan suuntaan kuin nämäkin, mutta ne olivat kaikki suurten hansakaupunkien kauppalaivoja, jotka kulkivat tyvenesti ja varmasti Ruotsin kuningaskaupunkiin. Rupesi melkein jo kyllästyttämään, kun nämä paksut ja mahtavat hansalaivat liikkuivat niin kylmästi ja välinpitämättömästi eteenpäin, Hirvellä olijain hartaasti odottaessa siromuotoisen Haukan sukeltautuvan aalloista näkyviin.
Mutta päivä kului ja tuli jo seuraava aamu, eikä Haukkaa näkynyt. Toivo Tordin tapaamisesta alkoi näyttää turhalta, mikä kuitenkin koski nähtävästi enemmän Ilianaan kuin Briitaan. Edellinen istui vaiti tirkistellen ulapalle, ja kun hän joskus jotakin lausui, puhui hän vaan kauniista lahdesta, jota kohden Hirvi kulki ja jossa Stegeborg ja Kaarlonsaari olivat. Hän muisteli niitä ihania kemuja, joita siellä oli pidetty linnan piirityksen aikana.