"Niin, hän saattoi minun melkein ajattelemaan sitä sulhasta, jonka se ennustaja-eukko lupasi minulle vähää ennen onnettomuuden tapahtumista!" lopetti neito punastuen ylistyspuheensa.
"Soo-o", hymyili Tord-herra katkerasti, "se ennustus meni siis pian täytäntöön!"
"Sinun korvasi lienevät menneet myrskyn pauhussa lumpeen, veljeni", sanoi Briita päästäen helakan naurun, "etkö kuule, että Iliana-neiti sanoo Hurjan Haukan saattaneen hänet ajattelemaan sitä, jolle hän lahjoittaisi sydämensä!"
"Sen kuulen varsin hyvin, siskoseni!" vastasi Tord hieman pakotetusti hymyillen, "ja minä toivotan neidille onnea, että hän niin pian löysi miehen, jolle hän…"
"Merimatkat eivät näy olevan terveellisiä nuorille miehille", keskeytti
Briita-neiti, jonka ylen onnellinen sydän ei voinut nähdä pientäkään
surun pilveä tänä onnen hetkenä. "Sinustahan on tullut oikea merikarhu,
Tordini. Kostoksi pitäisi minun panna kieleni lopuksi päivää lukkoon."
Tord tarttui ystävällisesti tytön käteen ja suuteli häntä katsoen rakkaasti häntä silmiin.
"Pidätkö minua todellakin nyt, hyvä siskoseni, merikarhuna?" kysyi hän.
"En nyt, ja siitäpä tahtoisin sinulle jotakin sanoa…" sanoi Briita.
"Sano, sano!" rukoili veli, aavistaen, että hänellä oli jotakin oikein suloista sanottavaa. "Mitä tahtoisit sanoa?"
"Sitä, mitä se eukko ennusti", hymyili Briita veitikkamaisesti.