"Muista, että olet Ruotsin marskin laivalla, mies", sanoi hän.
"Älkää panko sitä niin pahaksenne, herra", vastasi Hollinger, "se on vaan vanha sananparsi… Ja mitä tahansa tässä tapahtuukin, tunnen Hirven jo tarpeeksi hyvin. Se voisi hypätä vaikka tuon raskaan otuksen yli, jos tahtoisi!"
Ei ollut mitään aihetta ajateltavissa, jonka vuoksi kuninkaan laiva rupeisi ahdistamaan marskin laivaa. Mutta, kuinka olikin, se laski ihan suoraan Hirveä kohti. Molemmat laivat olivat purjetuulessa, ja Hirvi, joka oli nopeakulkuinen, lähestyi nopeasti kuninkaanlaivaa. Se sai vielä vähän väistääkin jälkimäisen leveätä keulaa, joka ikäänkuin ilkeästi irvisti sille.
Neljän, äsken niin hilpeän, Hirvellä olijan levottomuus ei kuitenkaan ollut lähimainkaan niin suuri, kuin se olisi ollut, jos he olisivat tienneet, mistä syystä kuninkaanlaiva oli pantu liikkeelle.
"Ystävyyttä ei sillä ole mielessä!" virkkoi Hollinger, "ajanko päin, herra?"
Niilo viittasi kädellään myöntävästi ja kääntyi samassa Tordiin pyytäen häntä viemään neitoja kannen alle.
Moniaan silmänräpäyksen perästä olivat laivat niin liki toisiaan, että huuto voi kuulua toiselta toiselle. Jonkun matkaa perässä päin tuli marskin toinen laiva, Haukka.
VI.
Ennustus.
"Kuka on päällikkönä laivalla?" huudettiin kuninkaan laivalta. Äänestä kuuli, että huutaja oli saksalainen, joka ei ollut vielä oleskellut tarpeeksi kauan pohjoismaissa oppiakseen sikäläistä kieltä.