Mutta kun ei Hirvellä näkynyt mitään merkkejä siitä, että käskyä aiottiin totella, näkyi saksalainen antavan merkin, ja samassa pöllähti sieltä sinertävä savupilvi ja kuului pamaus kuin ukkosen jyrähtäessä. Ilmasta kuului suhinaa ja Hirvellä olijat näkivät suuren kiven kiitävän ylitseen ja putoavan mereen kappaleen Hirven tuolla puolen.
"Se on Kotka", huudahti Niilo, "sillä on fööglareita, ja minun tietääkseni ei kellään muulla kuninkaanlaivalla ole niitä."
Hirvellä syntyi hämmennystä. Oli vielä outoa, että laivoilla oli kanuunia, ja se synnytti epäilyksiä, voiko silloin ensinkään pelastua. Hyvin tähdätty laukaus voi kerrassaan katkaista maston ja saattaa Hirven aivan avuttomaksi kuninkaallisten käsiin. Se totuus valtasi äkisti joka miehen.
Uusi pilvi ja leimaus Kotkalla näytti vahvistavan Hirven miehistön pelon. Mutta samassapa nähtiin myöskin, ettei keinuvan laivan kannelta ollutkaan sama ampua kuin linnan vallilta. Tämä laukaus osoittautui paljoa vaarattomammaksi kuin ensimmäinen. Se mennä suhautti pari syltä laivan taakse.
"Ennenkuin heidän fööglarinsa on uudestaan valmiina, olemme jo ehtineet vapaille vesille", huusi Hollinger, ja hänen sanansa pitikin paikkansa.
"Olkoon, kuten äsken sanoin", huusi Niilo vielä kerran kuninkaallisille, "jos saavutatte minut, niin ratkaiskoon miekka välimme, ellette, odotan teitä kuninkaan luona, jollei jotakin muuta satu sitä ennen tapahtumaan."
Ja kummastuttavalla nopeudella suihki Hirvi eteenpäin. Ennenkuin Kotka oli ehtinyt kunnolla kääntyäkään ja päästä tuuleen, oli Hirvi jättänyt sen jo tarpeeksi kauas taakseen ollakseen vaaralta suojassa. Pian näkyi kuitenkin, että Kotka oli parempi purjehtimaan, kuin luultiinkaan. Niilo mainitsikin siitä Tordille, mutta Hollinger rauhoitti heitä.
"Jos olisimme avoimella merellä", sanoi hän, "niin saattaisi näyttää pahaltakin … luulen kuitenkin, että silloinkin selviytyisimme. Nyt olen siitä varma… Hirvi voi kulkea solukoita, joihin suuri Kotka ei tohdi pistää nenäänsä, varsinkin kun yö on juuri lankeamassa."
Ilta pimenikin, ja ennen kuun nousua oli Hirvi pujahtanut saaristoon, johon Kotka ei voinut sitä seurata. Vaara ei ollut siltä vielä ohi. Se voi tulla näkyviin taas, kun päästiin syvemmille vesille. Niilo ja Tord neuvottelivat, olisiko parasta nyt yön turvissa laskea neidot maihin, vai kääntyisivätkö merelle pyrkiäkseen syrjäväyliä myöten Tukholmaan tai Penningebyhyn. Tämä tila kuului Tordin isälle, herra Kaarlo Tordinpojalle, ja näissä olosuhteissa, kun ei ollut varmaa, mitä kuninkaan ja marskin välillä oli tekeillä, näytti tämä keino kaikin puolin parhaalta.
Koko yö ja seuraava päivä vartioitiin tarkasti, näkyisikö Kotkaa, varsinkin isommilla ulapoilla. Nuoret neidot eivät saaneet ensinkään tulla kannelle. Mutta kaikki kävi hyvin. Tuulikin näkyi koettavan parastaan sekä hälventääkseen sitä levottomuutta, joka Hirvellä vallitsi, että jouduttaakseen viivähtynyttä matkaa.