"Hyvä, hyvä, Steen", vastasi tämä, "kunhan vaan oikein käyttäydyt, niin saavutat kyllä Niilo Bonpojan ystävyyden ja Tord Kaarlonpojankin sekä jokaisen oikeamielisen miehen ystävyyden!"
"Niin isänikin sanoi, mutta minä tahtoisin jotakin muuta … minä kyllä tiedän, kuinka kaikki hyvin kävisi!"
"Kuinka sitten, Steen?" kysyi Niilo ystävällisesti hymyillen.
"Jos te olisitte ystäväni alusta alkain, jos sanoisitte minulle aina, mitä minun tulee tehdä … voi, minä pitäisin teistä niin paljo, ja te ja kaikki muutkin olisitte kyllä minuun tyytyväisiä, marskikin!"
Niilo tarttui poikasen käteen ja sanoi lempeällä vakavuudella:
"Minä rupean sinulle sellaiseksi ystäväksi … osaatko puhua totta, poikaseni?"
"Tottako … totta osaan puhua!"
"Se on ensimmäinen opetus, jonka annan sinulle … ja pian saanen koetella sinua siinä suhteessa!"
Eräs ratsastaja tuli täydessä laukassa heidän perässään. Hiljalleen liikkuvat asemiehet estivät häntä näkymästä, mutta kohta hän ilmestyi tien viereen heidän sivulleen, ja samassa hän kiiti Niilon ja Steenin ohi eikä pysähtynyt ennenkuin vanhain herrain kohdalla. Hänen yllään oli viheriä ihokas, ja hartioilla liehui hänen ratsastaessaan pitkä, valkea viitta.
"Oliko hän ritarikuntalainen?" kysyi Steen.