"Ei, ei … eivät ne todellakaan ole sellaisia", lausui saksa vilkkaasti, "ei, mutta nyt hän on saanut apulaiseksi muutaman nuoren miehen, joka on liikkeeseen tottumaton, ja hän on tehnyt tämän laskun, katsokaas … te näette, että se on tottumatonta käsialaa…? No niin, olkoon opiksi Henrikki-mestarille, tietäköön, että vanhempi on aina kokeneempi … hm, hm … olen harmaantunut hänen palveluksessaan, tiedän hyvin, kuinka asiat kulkee … parin päivän perästä on kaikki kunnossa, ankara herra drotsi, luottakaa siihen, luottakaa siihen…!"
Kauppasaksa kumarsi ja lähti ovelle päin, mutta käännähti äkkiä ja katseli pyöreillä silmillään drotsia.
"Kuulkaa, ankara herra", sanoi hän, "minä voin tehdä teille palveluksen, jos niin tahdotte."
Drotsi ällistyi. Hän ei tiennyt, miltä kannalta ottaisi tämän äkkinäisen tarjouksen.
"Se nuori mies, joka täällä oli", jatkoi kauppamies, "ja joka ei suuresti näkynyt huolivan teidän neuvoistanne, on reipas nuorimies!"
Nyt syttyivät vihan salamat drotsin silmiin, joita harmaat kulmakarvat varjostivat, mutta saksa ehätti jatkamaan:
"Herrani, mestari Henrik Rapasilfver on nähnyt hänet, ja luulen että hän mielellään tutustuisi häneen … olisikohan kovin sopimaton teko tätä ylhäistä nuorukaista kohtaan, jos Henrikki-mestari kutsuisi hänet laivalleen, joka on täällä sataman suussa Danzigiin lähdössä… Olisikohan sopimatonta kutsua nuorukaisen sille laivalle … ehkä olisi joku muukin kuin Henrikki-mestari siitä mielissään!"
"Ja mitä hyötyä siitä minulle olisi?" kysyi drotsi puoleksi leppyneenä.
"Eräs teille rakas nuorimies häätyisi silloin lykkäämään erään matkansa… Kaikki käy kuin sattumalta … nuorukainen juo viiniä … nukkuu … unhotetaan antaa käsky hänen laskemisestaan maihin, tuuli kiihtyy… Hän suuttuu, mutta mitäs tehdä meren aavalla selällä… Koetetaan selittää asiaa minkä osataan ja pyydetään häneltä anteeksi sekä luvataan tuoda hänet viipymättä takaisin Tukholmaan… Henrikki-mestarin laiva lähtee Danzigista sinne… Asia menee mainiosti, Henrikki-mestarinkaan ei tarvitse tietää silta mitään, sillä kaksi säilyttää salaisuuden aina paremmin kuin kolme … toisin sanoen, me ymmärrämme kai nyt toisemme, ankara herra, ja te muistanette minua tämän palvelukset johdosta."
Krister-herra koetti näyttää välinpitämättömältä, mutta äänessä tuntui kuitenkin suurta tyytyväisyyttä, kun hän vastasi: