"Jos mestari Henrik Rapasilfver kutsuu Niilo Bonpojan laivalleen, niin sen täytyy olla hänelle hyvin mieleen, ja ehkä on sekä hänelle itselleen että Ruotsin valtakunnalle hyödyksi että hän saa tutustua mestari Henrik Rapasilfverin kekseliääseen apulaiseen."
"Teidänkin täytyy sentään vähän auttaa asiaa, ankara herra, että se varmemmin onnistuisi … älkää kiivastuko, tarkoitan vaan, että jätätte asian kokonaan minun haltuuni, ettei esimerkiksi äskeinen ankara ritari turhanpäiten pilaisi koko yritystä… Minä lupaan, että tämä nuori mies on Henrikki-mestarin laivalla huomenna ennen puoltayötä. Voitte varmuuden vuoksi niihin aikoihin tulla ratsastelemaan meren rannalle, kaupungista etelään päin nähdäksenne sen itse. Jos ei yritykseni sattuisi onnistumaan, niin onhan teillä sitten keinoja montakin, kuten äskeisen ankaran ritarin apu tai joku muu."
Drotsi piti tämän viisaana ja antoi miehen mennä ihmetellen hänen älykkäisyyttään ja kekseliäisyyttään.
* * * * *
Seuraavana päivänä hikoilivat herrat kuten ennenkin samettiviitoissaan Pyhän Kristoferin kokoussalissa, mutta ulkona salmella hyppelivät aallot välkkyen auringonpaisteessa, laivat kiikkuivat ankkuroituina, kuninkaan laivat linnan vieressä, kauppalaivat lähempänä kaupunkia.
Tuuli kiihtyi illan tullen, ja pienet aaltoset, jotka olivat päivällä ikäänkuin leikkineet ja kisailleet, rupesivat näyttelemään leveitä, valkeita hammasrivejä.
Rannalla linnan eteläpuolella käveli taasen ruskeapukuinen kauppasaksa edestakaisin, kasvot miltei vielä tarkemmin pääverhon suojassa, koska tuuli oli nyt tuimempi kuin edelliskerralla. Hänen vieressään asteli sinipukuinen, ja rannalla oli vene ja siinä kaksi parrakasta soutajaa, airot kädessä ollakseen aina valmiina lähtemään. Saksat näyttivät nyt kuitenkin tähystelevän enemmän maalle kuin merelle päin.
"Akka on mennyt, kuten sanoin", vakuutti sininen innokkaasti, "eikä hänellä liene erikoista kiirettä palata."
"Mutta tästä ei ole yhtäkään venettä lähtenyt, jossa hän olisi ollut…
Jos hän siis on lähtenyt, niin ei hänestä liene meille estettä."
Samassa kuului linnan puolelta omituinen ääni, jonka tuulessa läpättävät purjeet synnyttävät, kun ne höllälle lasketaan. Kääntyen sinnepäin näkivät he laivan puikkivan esiin salmesta ja kääntävän keulansa pohjoista kohti.