"Kuninkaan laiva!" mutisi sininen.
"Kuninkaan laiva!" matki ruskea, "se on kuninkaan laiva, mutta…"
"Hän on lähtenyt Kråkerumiin, niin sanoi hurskas Inga-sisar, ja sieltä noutaa kuninkaan laiva hänet Visbyhyn … se on varma!"
"Jumalan ja Pyhän Eerikin nimessä, Birger, ottakoot vaan hänet laivaansa Kråkerumissa tai missä mielensä tekee … mutta tavallista kummemmat purjeet täytyy kuninkaan ruuhella olla, jos he aikovat päästä Bartel-mestarin edelle… Kun tuo nuori herra nyt vaan saataisiin laivalle ja purjeet pystyyn!"
Nopeita, kevyitä askelia rupesi kuulumaan kaupungista päin, miehet erkanivat äkkiä toisistaan, ja sininen lähti maalle päin. Oli ihana, valoisa kesäyö. Pian tuli näkyviin hoikka miesvartalo kivenheiton päähän kauppamiehistä.
Samassa kuului kavion kopsetta vähän tuonnempaa ja öisestä hämärästä tuli näkyviin hyvin verhottu ratsastaja asemiehen seuraamana. Hän ratsasti rantaa pitkin vähän matkaa rannalla olijoista.
"Minä olen tässä, nuori herra!" huusi sininen mies tulijalle, joka rupesi nopeammin astumaan.
"Missä on uutishankkijasi, ukkoseni?"
"Täällä veneen vieressä … astukaa rohkeasti, nuori herra, aika on kallista; minä jo luulin, ettette tulekaan, kun olette niin kauvan viipynyt."
He tulivat pian veneen viereen.