Steen katsoi haukkamestariin ikäänkuin pyytäen tätä selittämään asiaa.
Ja tämä, joka oli pohjaltaan hyvä mies, riensi auttamaan poikaparkaa.
"Ei, ei, ankara herra", sanoi hän. "Haukka ei ollut hänen käsissään… Hän lähti haukkatarhasta ennen minua, juuri kuin herrat ja neidit palasivat tanssista ruusulehdosta."
Marski mietti kotvasen ja katsoi kysyvästi Steeniin, joka oli nyt pitävinään asiaa aivan selvänä.
"Etkö ole pidellyt haukkaa, sitä haukkaa, jota kutsutaan harmaaksi?"
"Olen!" vastasi Steen.
Steen katsoi vielä kerran haukkamestariin, ja tämä oli taas valmis häntä auttamaan. Mutta marskin kasvot kävivät yhä ankarammiksi. Oli helppo nähdä, että kova rangaistus odotti sitä onnetonta, joka oli ollut syypää haukan pakoon ja varkauteen. Steen kalpeni ja punastui vuoroin.
"Vastaa itse, poika!" ärjäsi marski.
"Minä sain sen haukkamestarilta", vastasi Steen, "ja hänelle sen annoin takaisinkin!"
"Ja senjälkeen et ole harmaata haukkaa pidellyt?"
"En!" vastasi Steen.