Marski seisoi aivan heidän takanaan, ja alempaa pihasta lähestyi vitkaan Niilo Bonpoika. Mutta haukkamestari nilkutti häntä kohden, saavutti hänet ja kuiskasi huomaamatta hänen korvaansa:
"Veljenpojallani olisi teille vähän sanomista, Niilo-herra!"
Marski kääntyi samassa portailla ja viittasi Niiloa luokseen. Mutta ukko hävisi muiden palvelijain joukkoon.
X.
Haukkamestarin veljenpoika.
Kokoonnuttiin illalliselle.
Kaulaketju-juttu tuli silloin keskusteluaiheeksi ja kysymys toisensa perään tehtiin sen johdosta Niilo Bonpojalle. Hän teki selkoa kaikesta, minkä katsoi voivansa ilmaista kaulaketjustaan, mutta kysymykset lisääntyivät kuten tavallista sikäli, kuin hän otti niihin tyydyttävästi vastatakseen. Niilolle olisi lopulta käynyt vaikeaksi kunnolla niistä selviytyä, ellei marskin vanha hovimestari olisi samassa tullut sisään ilmoittamaan, että miehet olivat palanneet ilman muuta tietoa harmaasta haukasta, kuin että olivat nähneet sen lentävän itään merelle päin.
Marski, joka oli koko ajan ollut tavattoman sanatonna, kävi tämän tiedon tultua vielä vaateliaammaksi, ja riensi heti salista pois, kun perhekappalainen oli saanut luetuksi rukouksen. Mennessään hän tarttui Niilo Bonpojan käteen, joka siten pääsi enemmistä kysymyksistä.
Kulkeissaan erään oven ohi pysähtyi marski äkkiä. Siinä seisoi Briita kalmankalpeana ja katse niin surullisena, että marskin täytyi vasten tahtoaankin pysähtyä puhuttelemaan häntä.
"Jumalan nimessä, Briita", sanoi hän, "mihin ovat ruusut poskiltasi yht'äkkiä hävinneet?"