"Sanokaahan ensin, mihin päin me purjehdimme, ukkoseni," vastasi Niilo, "niin ymmärrän paremmin mitä tarkoitatte."
"Mihinkäkö menemme?" lausui mies leveästi hymyillen, "ettekö tiedä, että me seilaamme aivan suoraan Visbytä kohden?"
"Visbytäkö?" huudahti Niilo tarttuen kiihkeästi miehen käteen, "sanotteko, että menemme Visbyhyn?"
"Jollette usko, niin sama se", vastasi mies rauhallisesti, "kauvan ei tässä mahda kulua, ennenkuin sen tornit ja monet kirkot rupeavat näkymään, jos vaan tätä tuulta kestää … ja elleivät merkkini petä, niin saamme kohta niskaamme tuikean myrskyn, ja silloin ei kuninkaanlaiva voi päästä Visbyn satamaan, vaikka onkin nyt päässyt niin paljon meidän edellemme."
Puhuessaan lähti mies astumaan portaita myöten kannelle, johon Niilo Bonpoika seurasi häntä aivan hänen selkänsä takana. Ylhäällä tähystelivät kaikki innokkaasti erästä purjetta taivaanrannalla, ellei laivuri, joka ei ollut kukaan muu kuin Niilon herättäjä, käskenyt muuta tekemään. Eräs merimiehistä lähestyi laivuria, joka tarkasteli merta ympärinsä, laajensi sieraimiaan ikäänkuin lähestyvää myrskyä vainuten sekä pisti molemmat kätensä leveän nahkavyön alle.
"Jos olen rehti hollantilainen, laivuri Bartel", sanoi merimies, "niin tuo kuninkaanlaiva vetää tuiman myrskyn perässään."
"Sen parempi minun mielestäni … sitten ei se osaa satamaan, vaan saa seilata ulapalle, ja sillaikaa menemme me maihin…"
"Mutta myrskystä voi tulla sellainenkin, ettemme mekään, mestari
Bartel…"
"Kautta viiden haavan, mies, mitä sanoja tohdit heittää vasten naamaani?" huudahti vilkas laivuri, "oletko näinä kymmenenä vuotena, jotka olet kanssani purjehtinut, vielä nähnyt sellaista ilmaa, joka on vienyt ruorin Bartel Voeth'in kourista? sano, mies … ja laskettele sitten vasta ennustuksiasi!"
Niilo Bonpoika katsahti tutkivasti laivuriin, ja merimies asteli keulaan päin. Bartel Voeth oli kuuluisimpia ja pelätyimpiä merirosvoja niiltä ajoin, jolloin kuningas Eerik kävi hyödytöntä sotaansa Holsteinin kreivejä vastaan, mikä päättyi silloin, kuin Engelbrekt alkoi vapautussotansa. Niilo oli monta kertaa kuullut hänestä puhuttavan ja aina mitä hurjimpain ja uhkarohkeimpain seikkailujen yhteydessä. Erityisesti kehuttiin hänen rohkeita hyökkäyksiään norjalaista kauppakaupunkia Bergeniä vastaan vuosina 1428 ja 1429. Edellisenä vuotena ryösti hän kaupunkia ja otti kaiken piispantalossa olevan kullan ja hopean, jälkimmäisenä voitti hän seitsemällä laivalla koko norjalaisen laivaston sekä saatuaan avukseen muita vitaliveljeksiä meni uudelleen ryöstämään kaupunkia sekä rikasta kuninkaankartanoa ja piispantaloa. Sitten vei hän saaliin Hampuriin, jossa se tasattiin.