Marski katseli kummastuneena nuorukaista, joka kertoi niin rauhallisesti hurjasta seikkailustaan, ja olipa hänen katseessaan jotakin epäilyksen tapaistakin siitä, että hän (Niilo Bonpoika) todella voisi niin häikäilemättä antautua sellaiseen vaaraan, Niilo ei välittänyt siitä sen enempää, vaan jatkoi:
"Minä kuulin kuninkaan huutavan epätoivoissaan miehistölle: 'eikö ole ketään laivalla, joka ottaa pelastaakseen laivan?' ja silloin näin saman miehen, joka oli tuonut minut laivalle. Hän astui kuninkaan eteen lausuen: 'Jumalan avulla tahdon pelastaa laivan, mutta yhdellä ehdolla, kuningas…' 'Se myönnetään ennenkuin sen lausutkaan', huusi kuningas ja mies lausui ehtonsa…"
"Mitä hän tahtoi…? Sen miehen tahtoisin nähdä väkeni joukossa, etkö tuntenut häntä?"
"Luulen nähneeni hänet … mutta kun juuri sillä hetkellä pidin silmällä varjoa laivan perällä, ja kaikki oli kuin hiuskarvan varassa, niin on mahdollista, että erehdyin … hän muistutti erästä miestä, jonka näin äitini luona Ekesjössä käydessäni viimeksi häntä katsomassa."
"No, ja mitä hän tahtoi?" keskeytti marski hänet uudistaen äskeisen kysymyksensä.
"Hän tahtoi, ettei laivan satamaan tultua siitä päästettäisi ulos yhtäkään, ennenkuin hän oli tyystiin tarkastanut jokaisen…"
"Ja kuningas Eerik suostui siihen?"
"Kuningas suostui siihen sekä antoi miehistön ja laivan hänen käskettäväkseen, ja hän riensi heti perään tarttuakseen peräsimeen … Ensi käskyksi kuulin hänen määräävän laivan käännettäväksi, ja olin heti huomaavinani sen alkavan väistyä sivullepäin. Tämä oli kuitenkin sillä hetkellä onni, sillä samassa toi eräs aalto muutaman perässä tulevista laivoista aivan sen viereen…"
"Ja sinä uskalsit hypätä…?"
"Minä uskalsin, ja voin tuskin käsittää, miten se onnistui… Minä kuulin läpitunkevan äänen huutavan: sammuttakaa lyhty! ja samassa tartuin vieressä kulkevan laivan mastotouviin sekä hyppäsin sen kannelle… Mutta tämä laiva ei tullut enää satamaan; kuinka lienee käynyt kuninkaan laivan, onnistuiko rohkean merimiehen täyttää yrityksensä, vai saiko se saman kohtalon, saanemme vastedes tietää…"