"Kuningas Eerik ei ole koskaan ollut armollinen kuningas", lausui Broder Sveninpoika äänellä, joka osoitti kiihtynyttä mielentilaa. "Mitä rauhaan taas tulee, niin ei teistä ole sen turvaajaksi … minä sanon mieleni suoraan ja häikäilemättä, herra drotsi, että kuulisitte, ettei teidän ja minun ja niiden miesten välillä, joita Engelbrektin henki elähyttää, voi koskaan mitään yhteyttä syntyä."
"Te erehdytte", sanoi drotsi, "erehdytte suuresti, ankara ritari… Ajatelkaapa vaan, mistäpäin suurin vaara uhkaa, niin luulen että käsitämme toisemme… Tanskasta se ei uhkaa, tahi jos vaara sieltä uhkaakin, niin se on pienempi ja helpompi voittaa kuin se vaara, joka jo on aivan niskoillamme, kunnianhimoinen…"
Drotsi yskäisi, ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea lausua nimeä, jota tarkoitti, mutta kun ritari oli ääneti eikä ruvennut häntä auttamaan sen lausumisessa, niin täytyi hänen tehdä se itse.
"Kunnianhimoinen marski, herra Kaarlo Knuutinpoika… Katsokaas, ritari, hän on, ellen aivan pahoin erehdy, yhteinen vihollisemme, ja vihollinen, joka on vaarallinen … sillä ellemme ole yksistä puolin, niin saatte kohta nähdä, että hän ottaa kaikki linnat haltuunsa, ja silloin on Ruotsissa valta ja mahti hänen… Ymmärrättekö tarkoitukseni, ritari?"
"Täydellisesti!" vastasi Broder Sveninpoika, "mutta te unhotatte erään seikan, herra drotsi, nimittäin, että jos marski saavuttaa tämän vallan, rahvaan suostumuksella, ja jos hän täydellä todella rupeaa kansan mieheksi ja katsoo valtakunnan parasta, niin on kaikki kuin pitääkin."
"Rahvaan", toisti drotsi, "rahvaanko … marski rahvaan mieheksi…
Näettekö unta, ankara ritari … saatatteko hetkeäkään luulla, että
rikas ja mahtava Kaarlo Knuutinpoika rupeisi uudeksi Engelbrektiksi?
Ei, ei, siitä ei tule koskaan mitään!"
Ritari ei vastannut, ja drotsi käsitti hänen vaitiolollaan myöntävän hänen sanansa tosiksi, mikä ei aivan väärin ollutkaan, sekä jatkoi sitten suostuttavalla äänellä:
"Te huomaatte siis, Broder Sveninpoika, että hän on meidän yhteinen vihollisemme … ja hän on helposti voitettu jos, kuten monesti olen sanonut, toimimme yhdessä… Jos hänen valtansa on kukistettu, niin me olemme herroja, ja silloin vasta voimme toivoa rauhaa ja lepoa valtakuntaan."
"Ja kuinka aiotte kukistaa marskin vallan?" kysyi ritari ikäänkuin drotsin lausuntoon suostuen.
"Juuri siitä haluan teidän kanssanne puhua", vastasi drotsi varovasti. "Teillä ja herra Eerik Pukella on kylliksi voimaa tehdä suuri työ valtakunnan hyväksi … minä arvelen, että te voisitte miestenne avulla…"