"Turhaa, marski", sanoi ritari, "joka on kärsivällisesti odottanut tipan toisensa perään vuotaessa maljaan, se ei tee malttamattomasti varrottuansa sitä hetkeä, jolloin malja täyttyy… Nyt on se hetki tullut, ja minä tyhjennän sen teidän päähänne, marski … ottakaa hansikkaani, tahi minä sanon kaikkein näitten herrain kuullen, että olette joka miehen hylky."
"Ritari, te unhotatte, kuka olette, ja missä me olemme…"
"Minä en unhota mitään", huusi Broder Sveninpoika keskeyttäen, "verellä, sydänverellänne, marski, ettekä millään muulla voi viruttaa kilvestänne niitä tahroja, joista kansan suu kertoo… Minä seison tässä rahvaan nimessä, Engelbrektin nimessä ja jokaisen kunniallisen ritarin nimessä, ja minä syytän sinua, Kaarlo Knuutinpoika, että olet kullalla ostanut Maunu Pentinpojan murhaamaan suuren virkaveljesi valtionhoitajan, ja minä syytän sinua, että olet pettänyt kansasi, jonka menestys on aina huulillasi, minä syytän sinua, että pyrit valtaan Ruotsinmaassa sortamalla sekä vapaasukuisia että alhaisia … joko kavaltajakorvasi nyt kuulivat, mikä asia on minun ja sinun välilläsi ratkaistavana?"
Marski peräytyi pari askelta ja silmänsä leimusivat kuin talviaurinko lumikentille, joita se ei jaksa sulattaa.
"Kostoa huutaa murhatun sankarin veri, voimakkaan käden turvaa huutaa avuton talonpoika… Ja te, marski, te otatte puolustaaksenne murhaajaa, ja kansanmiehet, murhatun lähimmät ystävät, te syrjäytätte talonpojan pahinten vihamiesten tieltä … mutta, hyvän miekkani kautta, minä en tahdo lepoa nauttia, ennenkuin sen terä on juonut sinun mustaa vertasi, niin totta kuin Jumala ja kaikki pyhimykset kuulkoot!"
Ritarin sanain vielä kajahdellessa luostarisalissa, ja herrain seistessä tuijottavin katsein tämän kuulumattoman rohkeuden tähden, yskäisi vanha drotsi sekä lausui:
"Tämä on nurjan kilven kantamista valtakuntaa kohtaan, ja Ruotsin laki säätää siitä rikoksesta kuoleman rangaistuksen."
Broder heitti murhaavan, ylenkatsetta osoittavan, silmäyksen harmaapäiseen teeskentelijään, mutta drotsi, jonka oli vaikea salata tyytyväisyyttään päästessään näin enemmittä mutkitta tästä harmittavasta miehestä, ei välittänyt mitään ritarin halveksumisen osoituksista, vaan jatkoi sukulaiseensa, marskiin, kääntyen:
"Me olemme tässä, poikani, drotsina ja marskina kuninkaan sijassa, ja joka kohottaa kätensä meitä vastaan, häiritsee kokousrauhaa, rikkoo yhteisen rauhan … meidän ei tarvitse epäröidä…"
Marski viittasi kädellään drotsille sekä lausui nyt itse: