Marski heräsi kuitenkin tälläkin kertaa, kun ovi avattiin, ja kysyi:
"Sinäkö se olet, Jösse Bonpoika?"
"Minä!" vastasi tämä ja lähestyi sänkyä.
"Olen nähnyt pahaa unta", sanoi marski, "veripunainen aurinko, jonka eilen illalla näin, kummittelee vieläkin aivoissani… Tuotko hyviä sanomia, Jösse?"
"Kaikin puolin hyviä!" vastasi Jösse. "Muistatteko vielä Raision kirkkoa… Tässä on teille nyt maksu siitä, mitä silloin jäin velkaa!"
Ja samassa sattui kirveen isku Tordia kaulaan.
"Ja nyt olen saanut sen vihdoinkin maksetuksi!" karjaisi hurja murhaaja, halkaisten voimakkaalla kirveen iskulla sankarin pääkallon.
Niin nopeaa kuin jalat kannattivat juoksi hän sitten rappusia alas muurille. Siellä tarttui hän köyteen kiinni, laskeutui muurin yli ja katosi sen taa alas syvyyteen.
Vähän senjälkeen pisti pää muurin takaa esiin katsellen varovasti joka suunnalle ja lopulta ryömi sieltä mies köyden avulla ylös muurin harjalle.
Heti siihen päästyään veti hän miekkansa ja hakkasi köyden poikki.
Vähän senjälkeen kuului kauhea mylvinä alhaalta kallion juurelta.