Kerran yleni Ruotsissa ruusunen,
Ken hänen petti, petti Kristuksen,
Se ruusutarhass' kasvanut oli.
Se oli alku siitä laulusta, jota oli aljettu laulaa Tord herran kuoleman johdosta. Kukaan ei voinut kuunnella sitä tulematta syvästi liikutetuksi. Myös Niiloon teki laulu syvän vaikutuksen ja se vaikutti häneen vielä enemmän sentähden, että laulaja alkoi laulunsa juuri silloin kun asepalvelija puhui murhatun marskin sisaresta. Mutta laulaja jatkoi:
Oli marski väsynyt taisteluun,
Hän halusi lepoon siunattuun,
Hän luotti Jöns Bonpojan kuntoon:
"Nyt tahdon mennä mä nukkumaan
Suhun miehistäni luotan vaan
Olet rakkaampi muita sä mulle."
Hollinger pyyhkäsi kädellään silmiään ja myös toinen asepalvelija näytti syvästi liikutetulta. Se teki heihin aivan saman vaikutuksen, kuin juhlallinen kirkkolaulu, joka keskeltä elämän kuohuvia intohimoja tahtoo kohottaa ihmismielen johonkin korkeampaan ja parempaan. — Isänmaallinen tunne, kosto ja viha maan vihollisia vastaan levisi ikäänkuin pisaroittain näitten laulujen kautta yli koko Ruotsinmaan. Se oli historiaa, sellaisena kuin kansa sen käsitti, ja vaikka se oli yksinkertaista ja teeskentelemätöntä eikä pitänyt niin tarkkaa lukua nimistä, ajasta ja paikasta, niin vaikutti se kuitenkin sitä mitä se julistikin, — rakkautta siihen maahan, jossa sen sankarit olivat eläneet ja vaikuttaneet, halua kohota heidän vertaisekseen miehuudessa ja jalossa rohkeudessa.
Mutta laulaja, joka oli hetkiseksi pysähtynyt, alkoi taas:
Pään halkaisi hältä hän kokonaan,
Se isku oli turma Ruotsinmaan,
Kas sellaisen palkan konnalta saa.
Kuin Juudas Herransa ennen möi,
Niin möi myös Jösse kun marskin löi.
Sitä itkee nyt vaimot ja neidot.
Sitten yhtyi jo muitakin ääniä loppuvärsyä laulamaan:
Ja vaimot ja neidot ne vaikertaa:
"Herra suojaa murhalta meidän maa,
Isä, Poika ja Henki pyhä,
Hän suojatkoon maatamme yhä!"
"Amen!" sanoi Niilo Sture ja miehet toistivat sanan.
"Jumala myöskin marskin sisarta suojelkoon, ettei suru häntä hautaan veisi…! Pelkään näet, että häistä, joita nyt paraikaa valmistellaan, tuleekin hautajaiset sen asemasta kuin…"