Hän vietiin odottavaan veneeseen, joka heti laski ulos rannasta ja lähti kulkemaan lähinnä olevaa kuninkaanlaivaa kohti.
Vähän senjälkeen nähtiin kookkaan kuninkaan menevän samaa tientä miestensä keskitse ja astuvan toiseen veneeseen, joka souti samaan laivaan.
Ankkurit vedettiin ylös, purjeet nostettiin ja myötätuulessa kiiti
Kristian kuninkaan laivasto pois Tukholman satamasta.
KOLMAS OSA.
Katillo Kaarlonpoika Vaasa.
I.
Kohtaus Linköpingin tuomiokirkossa.
Eräänä päivänä tammikuussa vuonna 1464 ratsasti joukko ratsumiehiä pitkin Linköpingiin menevää tietä. Oli ihana talvinen päivä enemmän viileä, kuin kylmä, joten ratsastaminenkaan ei voinut tuntua vastenmieliseltä. Siitä huolimatta näytti kuitenkin joukon etunenässä ratsastava ritari hyvin levottomalta. Tuon tuostakin sai uljas juoksija tuntea hänen kannustensa iskut kyljissään, varsinkin jos sattui jotain esteitä tiellä. Oli varhainen aamuhetki ja harmaa puolihämärä täytti vielä ilman. Tähdet kimaltelivat taivaalla. Mutta siellä ja täällä torneista kohoava savu ilmoitti, että ihmiset olivat jo ylösnousemassa.
Vihdoin alkoi kaukaa häämöttää kaupunki ja sen keskeltä kokosi korkea tuomiokirkon torni ilmaan.
"Totta tosiaan, kunpa olisimmekin jo Kolmårdenilla…! Mutta tuoltahan näkyy Linköpingin tuomiokirkko!" lausui ritari lähimmälle miehelleen.